Tilanne on ollut koronan vuoksi hankala suomalaisessa kuin myös kansainvälisessä jalkapalloperheessä. Poikkeusoloissa joukkueharjoitukset ovat olleet kielletty ja viime aikoina on estetty jo pienryhmienkin omatoiminen harjoittelu.
Yksi jos toinenkin tekijä on kuumeisesti miettinyt, miten lapsille ja nuorille voitaisiin järjestää toimintaa siten että pelaajat jatkaisivat jalkapalloilullista kehitystään vallitsevassa tilanteessa. Ja ihan syystä. Valitettavasti tutkimukset kun osoittavat sen, että nykypäivänä lasten ja nuorten urheilu on lähes kokonaan ulkoistettu ohjatun toiminnan pariin – ilman ohjausta ei urheilla eikä osata urheilla. Harvoja poikkeuksia toki on.
Heti harjoituskieltojen jälkeen internettiin alkoikin ilmestyä omatoimisia harjoitusohjelmia seuroilta ja valmentajilta. Osittain näiden harjoitusohjelmien nopea ilmaantuminen kumpui varmasti myös seurojen ja valmentajien halusta näyttää, että ovat ansainneet jatkossakin palkkansa, joka on aivan ymmärrettävää. Valitettavasti kun jalkapallossa näkymätön työ, kuten valmennuslinjan työstäminen ei näyttäydy heti koronan aikana maksuja täysimääräisenä maksaville vanhemmille.
Nykypäivän jo pelkkä youtube-tarjonta on kuitenkin sen verran laaja-alaista, että on syytä kuitenkin pohtia onko Nokijoen Pallon valmentajan välttämättä järkevää käyttää aikaansa lihaskuntoliikkeiden videoimiseen ja editoimiseen, jotta pelaajat saavat bränikkää materiaalia suoraan koutsilta. Toki silloin jos ulospäin halutaan viestiä ”tekemisen meiningistä” ja saada koutsille hiki.
Youtubesta näitä videoita olisi löytänyt kuitenkin nopeasti selaamalla jo valmiiksi läjäpäin. Varsinkin jos olisi odottanut pari päivää kieltojen tultua voimaan niin olisi voinut valikoida suomalaistenkin eri seurojen uusista omatoimiohjelmista sopivan ja linkata sen pelaajille. Päkiätäppiharjoitteen. Tai eri harhautusvalikoimat.
Toivottavasti siis harjoituskiellon aikana seurat käytti aikaansa myös siihen näkymättömään kuten valmennuslinjaukseen ja opetussuunnitelmien luomiseen. Niissä kun on edelleen paljon kehitettävää ja hyviä sellaisia kun ei löydy youtubesta.
Jotta ette ymmärtäisi väärin, niin pelaajille luotu omatoiminen harjoitusohjelma on parhaimmillaan loistelias keino saada lapsi tai nuori pakkaamaan nappulakengät, ottamaan pallonsa ja suuntaamaan ulos kentälle, pihalle tai autotalliin. Ennen kuin mennään siihen, niin mennään vielä voimisteluun.
Voimisteluseuroissa on myös tartuttu härkää sarvista kuten urheiluruudusta saimme kuulla. Valmennus tapahtuu etäyhteydellä livenä niin, että valmennettavat katsovat kotona puhelimistaan sovelluksen kautta valmentajan näyttämät liikkeet ja suorittavat sitten perässä.
Voimistelu jossa on tarkoituskin suorittaa ennaltaharjoiteltuja liikemalleja, ja on toteutettavissa hyvinkin pienellä alueella venyy erinomaisesti etäyhteysvalmennukseen. Varsinkin kun huomioi vielä voimistelun valmennuskulttuurin, jossa suurin osa lajiharjoittelusta tapahtuu ohjattuna harjoituksena, niin etäyhteydellä valmentaminen koronan yli ei kuulosta ollenkaan hullummalta.
Urheiluruudun voimisteluinsertin nähtyään kuitenkin jotkut futisvalmentajista saattoivat alkaa pohtia, josko meidänkin tulisi vastaavaa väylää pitkin saattaa opetuksiamme oppilaillemme. Futistäppejä livenä etäyhteyksien takaa. Ohjatut futistreenit verkossa klo 18-19.30 ja päälle pelaajapalis. Olemme jälleen palkkamme ansainneet.
Sitten oli pakko pysähtyä miettimään.
Mikä on ollut yksi niistä SHAn tärkeistä viesteistä viimeisinä vuosina?
Yksinkertaisesti se, että pelaajat eivät harjoittele omatoimisesti riittävästi. Ei lähellekään riittävästi. Kaikkien tutkimusten valossa joukkueharjoituksia on tarjolla pelaajillemme yhtä paljon kuin ulkomailla muissakin seuroissa. Missä jäämme jälkeen kun huippua tavoittelemme on se, että hyvin harva lapsi tai nuori osaa tai haluaa harjoitella omatoimisesti. Toki jäämme jälkeen myös muussa.
Sen sijaan että voimistelun tyyliin alkaisimme ohjaamaan etänä olohuoneen matolla valmiita liikemallien toistoja koronan aikana, niin nyt pitäisi kannustaa ja ohjata pelaajat menemään epämukavuusalueilleen eli itsenäiseen omatoimiseen harjoitteluun. Peli on hävitty jos nytkään siihen ei kyetä! Nyt on paikka laukoa.
Miksi pelaajat eivät sitten osaa harjoitella yksin ja omatoimisesti?
Asiaa voi lähestyä monelta kantilta. Osaa ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta ja omatoiminen jää tehtyä. Tuo on kuitenkin liian helppo vastaus. Toinen näkökulma on, että lapset ja nuoret eivät osaa olla yksin ja leikkiä itse pallon kanssa. Eivät osaa viihdyttää itseään. Nykyiset sukupolvet on jo lapsesta saakka kasvatettu siihen, että liikunta on ohjattua tai kaikessa on mukana koko joukkue tai joukkuekaveri.
Miten sitten nykyisessä tilanteessa voisimme ohjata lapsia harjoittelemaan yksin ja omatoimisesti?
Harjoitusohjelma on hyvä tarjota, mutta liian kattavat ohjelmat on syytä unohtaa. Paras harjoitusohjelma on sellainen joka ajaa lapsen tai nuoren ulos pallon kanssa, mutta saa lopulta hänet kentällä unohtamaan koko harjoitusohjelman. Niin että kentällä siirtymä valmentajan antamista treeneistä siirtyy luovuuteen ja omiin jatkosovelluksiin harjoituksista.
Heikoin harjoitusohjelma taas sisällyttää mukaan 1,5 tunniksi ohjelmaa ja lopuksi kattavan loppuverryttelypaketin. Luoden ”ohjatun harkan” ja vieden mahdollisuuden itsenäisestä, omaehtoisesta ja omatoimisesta harkasta sekä kehityksestä kohti itsenäistä harjoittelua.
Kannustaa ja rohkaista myös pitää ja varsinkin yksinharjoitteluun. ”Jos sinä harjoittelet yksin silloin kun muut eivät harjoittele, niin todennäköisesti olet taas askeleen muita parempi futari”. Jo ymmärrys ja tieto siitä että voi saada etua muihin nähden voi saada lähtemään ulos treenaamaan itsekseen.
Jätetään siis näinä poikkeusaikoina edes vähän tilaa lapsille ja nuorille. Ehkä edes muutama oppii harjoittelemaan itsenäisesti. Ja se muutama voi olla jo riittävä määrä viemään Suomen jatkossakin kisoihin. Meillä valmentajilla taas tekemistä riittäisi valmennuslinjauksien, opetussuunnitelmien sekä opetussisältöjen luomisessa – tai siinä että saamme selvittyä seuraavat pari kuukautta lomautettuina.
Don Valido 