Harjoitusviikko Kolin ultralle

En ole pitkään aikaan päivittänyt varsinaisesti kokonaista harjoitusviikkoa. Alla viimeisen harjoitusviikko.

Ma

Maanantai aamusta suuntasin Nokelaisen Jussin ja Hirvi Mäyrän (Toni Malm) kanssa Sipoonkorpeen, jossa juoksimme Sipoonkorpi Trailin 21km reitin. Lenkin aikana muutamia vauhtileikittelyjä. 20,5km, 1h 58min, nousua 420m+. Speedgoat2

Ti

Tiistaina futiksen aamutreenien vetämisen jälkeen jälleen Nokelaisen mukaan. Tällä kertaa Kisahallin kuntosalin juoksumatoille. Tapiolasta Töölöön matka autolla kesti 55minuuttia. Mukavat ruuhkat. Juoksumatolla pienimuotoinen mäkitreeni loppunostolla siten että vika 10min 10-15% asteen kulmalla vauhdilla 5:00-4:30 min/km. Keuhkot pihalle, hikilätäkkö lattialle ja oksennukset suuhun. 8,7km, 1000m+, 58min. Kilsan loppuverkka. Clifton4.

Ke

Keskiviikko aamusta futisvalmentajakollegan kanssa superkevyt hölkkävaellus Sipoonkorvessa poluilla. 10km, 200m+, 1:28h. Speedgoat2.

To

Futiksen aamutreenien vetämisen jälkeen hiekkatiellä pienimuotoinen vauhtilenkki. Tarkoitus on tulevaisuudessa parantaa maraton-aika alle 2:50 alkuiseksi. Treenissä kaksi 5km vetoa, kilsa välissä hölkkää. Vitoset aikaan 19:21 ja 19:02. Molemmissa vitosissa lievästi kiihtyvästi kilsa kilsalta. Alkuun neljä kilsaa hölkkää ja loppuun saman verran. 19km, 130m+, 1:24h. Clifton4.

Illalla salilla: jalkakyykky 3×10 (tanko+kympit), yhden jalan kyykyt 3×10 (4kg kahvakuulat), alataljalla jalat, vatsat. 0km45min

Pe

Täsmätreeni Kolin ultraa ajatellen. Kello 20:00 lähtö pitkikselle Sipoonkorven poluilla. Treenin aloitus siis samaan aikaan kun kisassakin startti. Pimeässä neljä tuntia polkuhippaa. 34,6km, +750m+, 3:55h. Speedgoat2.

La

Vapaa juoksuista. Yöreeni sekoitti unen. Unta pe-la välillä 4h, klo 03-07 välillä. Työpäivä futiskentillä.

Su

Kymmenen tunnin yöunien jälkeen pirteänä. Ensin 9,5km hölkkävaellusta, jonka jälkeen 9,5km hieman reippaammalla vauhdilla Sipoonkorvessa poluilla. 19km, +400m, 2:20h. Uusi pari Speedgoat2 jalassa.

Yhteensä viikolta 113km juoksua, josta nousua vähän vajaa 3000m+. Päälle yksi salitreeni 45minuutin mittaisena. Edeltävillä viikoilla salikertoja ollut 2-3. Viimeiset kolme viikkoa nyt päästy jälleen yli sadan kilsan viikkoihin. Kovasti tästä ei ole tarkoituskaan nostaa kilsoja. Nämä treenit kaikki hyvävointisena ja jalat tuntuneet kevyiltä.

Mainokset

Kohti Vaarojen Maratonin ultramatkaa

Väliaika on vietetty ja kahvit ja pullat vedetty. Väliaika kesti noin 2,5kuukautta. Loukkaantuminen laittoi kestävyyskunnon mukavaan laskuun, mutta ei kuitenkaan aivan pohjamutiin saakka. Sen verran onnistuin varsinkin loukkaantumisten alkuaikana pitämään kuntoa yllä etenkin fillaroinnilla että pintavesissä sain pään pidettyä. Tai jos ei pää pysynyt, niin ainakin jalat.

Viimeiset viisi viikkoa olen kyennyt juoksemaan. Näistä viimeiset kolme viikkoa jotenkuten kunnolla ja kaksi jälkimmäistä viikkoa ovat olleet selkeästi jo kehittäviä. Kunto on nousemassa, juoksu maistuu ja jalat taas kuljettaa. Kun Karhunkierroksen jälkeen lenkeillä oikeastaan joka paikka tuntui hajoilevan ja kipeytyvän, niin nyt olen saanut nauttia fresheistä lenkeistä.

Määriä en ole nostanut kovinkaan kummoisiksi, enkä aio nostaa. Viimeiset kaksi viikkoa olen juossut hieman päälle sata kilometriä viikossa. Ohjelmaan on kuulunut paljon rauhallista polkujuoksua 20km:in kerta-annoksina ja kertaalleen viikossa hieman vauhdikkaampi juoksu. Tällä viikolla tein myös yhden vertikaalitonnitreenin matolla. Selvää nousukunnon tuntua. Sen lisäksi olen viimeisen kuukauden harrastanut aktiivisesti salilla käyntiä. Olen myös pelkkien käyntien lisäksi tehnyt salilla kyykkyjä ja muita jalkoja vahvistavia liikkeitä sekä keskivartaloa. Painopiste ei ole ollut lihasten kasvattamisessa, vaan niiden vahvistamisessa.

IMG_20170803_161307

(Muutama viikko sitten oltiin vielä kesäisissä tunnelmissa Nuuksiossa ja ensikosketus Hokan Speedgoat 2 kenkään, joka tulee toimimaan Vaaroilla kisakenkänä. Viime aikoina lenkit ovat suuntautuneet Sipoonkorpeen muutosta johtuen. Oittaan Herttuan veri vetää kuitenkin edelleen Nuuksioon ja paluu sinne koittanee vielä)

Lähtökohdat Vaarojen 130km:in ultramatkalle ovat siis hieman oudot. Takana on pitkä lepojakso ja kunnon heikentyminen. Toisaalta varsinkin viime vuoden päälle 5000 juoksukilometriä ja usean kisan kombo ehkä vaativatkin hieman palautumista kropalle. Muutamassa kuukaudessa kroppa sai nyt todella levätä. Ehkä olenkin nyt viime aikoina saanut nauttia noista levon tuomista hyödyistä kun olen päässyt palaamaan sorvin ääreen. Nousukunnon tuntu luo uskoa.

 

SF-8d7380e3e45a39e659a80825daf4563d

(Melkolailla tasan vuosi sitten SEB Tallinn Maraton. Tuolloin Masokistin unelman 100km:n kilpailusta oli kulunut vasta noin kuukausi, mutta kykenin silti maratonilla parantamaan ennätystäni noin 30minuutilla aikaan 2:54. Järjetön oli pohjiin nähden kilpailujen määrä vuonna 2016. Jalassa asfaltille suosikkikenkäni eli Cliftonit)

 

Seuraavat viikot etenen edelleen maltilla. Tämä ja ensi viikko mennään vielä hieman päälle sadan kilsan viikoilla. Sitten alan hieman keventelemään. Tulevalle viikonlopulle olisi tarkoitus tehdä pidempi yöjuoksu, jos saan sitä ennen kunnon lampun hankittua tai lainattua. Ensi viikolla kertaalleen pientä mäkitreenin tynkää. Varsinaiset pitkikset jätän yhteen tai kahteen kertaan. Yhtään yli 40km:in juoksua en kuitenkaan aio tehdä.

Ensimmäinen tavoite on päästä lähtöviivalle. Toinen tavoite on päästä ensimmäinen kierros (n.65km) hyvässä ajassa. Toisen kierroksen taktiikka on pysyä juoksua muistuttavassa liikkeessä maaliin saakka. Vaaroilla itselleni suurimmat haasteet todennäköisesti tulevat olemaan yö ja noususumma. Yö tuottaa ongelmia niin väsymyksen kuin heikon näön vuoksi. Kun yö muuttuu aamuksi ja päiväksi, niin matkan varrella kerätyt nousumetrit saattanevat laittaa vielä melko mäkinoviisin jalat koville. Saa nähdä miten käy.

Miesten kisan selkeä ennakkosuosikki on Simpasen Juuso. Muita kovia kisailijoita TOP3 sijoja tavoittelemaan ovat ainakin Miika Lahtela, Markus Juvala, Ville Maksimainen, Andreas Norrgård, Antti Toivainen… jne jne. Katsotaan kisapäivän kunto, mutta tarkoitus on myös lähteä tavoittelemaan podiumsijaa. All-in, katsotaan mihin sillä päästään. Kliseiseen tulos tai ulos-lausahdukseen on hyvä päättää tämä blogiteksti.

Väliaika; kahvia ja pullaa

Istuskelen Eerikkilän Urheiluopistolla ja odottelen että C14-ikäluokan Huuhkajatapahtuma pyörähtää käyntiin. Seuraavat neljä päivää saa pelaajatarkkailun merkeissä nauttia Suomen tämän ikäluokan parhaimmiston peleistä. Omasta valmennettavasta Hongan ryhmästä on täällä mukana lähes koko joukkue. Tunnin sisään heitetäänkin jälleen futismode päälle ja muu elämä saa unohtua – ehkä jopa kokonaisiksi neljäksi päiväksi. Sitä ennen kuitenkin pieni välicheck missä mennään hölkkäelämän puolella.

Karhunkierroksen kisasta on nyt kulunut 2,5viikkoa. Palautuminen kisasta on ollut haastavaa. Kisan seuraamuksena polvessa ilmeni seuraavalla viikolla häikkää ja sitä häikkää on kestänyt tähän päivään saakka. Saman polvivaivaisen jalan pohje ja sääri on myös ollut normaalia kipeämpi. Lenkkeilyt ovat siis olleet viimeiset viikot nollissa. Fillarilla olen pystynyt jokusen lenkin heittämään, mutta ajoittain siinäkin kipeytyy varsinkin polvi.

Eilen kävin fysioterapeutilla. Fysioterapeutti löysi aika äkkiä ongelmakohtia. Tällä kertaa vasemmassa jalassa oli nilkka lukossa. Lisäksi polvi kääntyi sisäänpäin eli polven linjaukset askelluksessa olivat pielessä. Siinä sitten fyssari joutui hommiin kun väänteli paikkoja paikalleen ja luut sen kuin narskuivat. Käsittelyn jälkeen polvi selkeästi tuli heti paremmaksi ja useimmat kipukohdat hävisivät heti. Nilkka sen sijaan ärtyi käsittelystä ja eilen illalla sekä tänään aamulla kun kävin hölkkää kokeilemassa niin juoksemisesta ei tullut yhtään mitään nilkkakipujen johdosta. Seuraavat päivät Eerikkilässä pyhitetäänkin täysin jalkapallolle ja oma kuntoilu saa jäädä hetkeksi.

Nuts Pallas lähenee. Helmikuusta toukokuulle sairastumiseen kestänyt erinomainen treenijakso on alla. Sen jälkeen harjoittelua ei olekaan tehty. Nyt siis noin kuukausi on menty oikeastaan ”harjoittelematta” tai lähinnä keräillyt viikossa 5-7tuntia fillarilla. Väliin onneksi mahtui Karhunkierroksen 84kilometrin rykäisy. Kuitenkin tällä hetkellä tuntuu siltä että kroppa kaipaisi treenausta ja varsinkin kovia treenejä, jotta jälleen pääsisi käsiksi hyvään juoksumodeen. Fyssarin mukaan neljän viikon kuluttua kaikki pitäisi olla jo kunnossa, mutta mikäli harjoittelun jatkuminen siirtyy ja siirtyy niin täytyy pohtia onko järkevää astella Pallaksella lähtöviivalle. Pelottavin skenaario nimittäin on se, että saisin nyt yhden tai kaksi treeniviikkoa alle, Pallaksen kisan päälle ja siitä sitten taas kuukauden tai kuukausien treenisaikun.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin viisaampi. Seuraavan kisan jälkeen, mikälie onkaan, niin astelen heti fyssarin vastaanotolle ja tarkastan kaikki mahdolliset lukot ja muut mitä jaloista voi löytyä. Toinen missä lienee mietittävää on sopivan vuosittaisen kilpailumäärän miettiminen. Karhunkierros-Pallas väli on ainakin liian lyhyt tällä hetkellä itselleni. Viime kaudella tuplatut harjoituskilsat ja useat viime kauden kilpailut ovat myös saattaneet johtaa siihen että tällä hetkellä varsinkin pidempien rykäisyjen jälkeen paikat lahoaa. Viime vuonna vielä Kokkolan 6h ja Masun 100km kisasta palauduttiin jo muutamassa päivässä hölkkämodeen, tällä hetkellä ei enää palauduta.

Karhunkierros yhdeksässä tunnissa

Torstai-aamu. olotila on karsea, kurkku kipeä ja yskää. Tein päätöksen että olen seuraavan päivän 160km:in kisasta auttamatta ulkona. Se päätös olikin pitkästä aikaa itseltäni järkevä päätös – tosin hyvin hankala ja raskas sellainen. Olinhan kuitenkin juuri tuota kysenomaista kisaa varten harjoitellut menneet kuukaudet. Ennen päätöstäni olin kuitenkin vielä yhteydessä mäyrätohtori Noksuun, joka oli asianlaita samanmielinen. Pyysin kisajärjestäjältä, jos voisin vaihtaa osallistumiseni lauantaina starttaavaan Karhunkierroksen 80km (84km) kisamatkalle eli matkalle joka käytännössä siis tarkoitti Karhunkierroksen vaellusreitin kiertämistä päästä päähän. Näin saisin yhden päivän lisää toipumisaikaa ja voisin lauantaina aamulla tehdä päätöksen voisinko startata edes siihen.

Perjantaina iltapäivästä ensimmäistä kertaa oloni alkoi hieman kohentumaan. Jotain kuitenkin kertoo se, että kun kävimme katsomassa Oulangan huollossa 160km kisaa ja hölkkäsin huoltajani kanssa muutaman sadan metrin niin purskahdin välittömästi yskään, joka kuulosti siltä että olisin vedellyt viimeiset 50-vuotta tervaa keuhkoihin.

Perjantai-iltana aloin miettiä tulevaa kisaa. Pettymys osallistumattomuudesta 160km:iin oli nyt unohdettava ja katsottava huomiseen. Pakkasin juoksukamat muovisäkkiin ja juoksureppuun laitoin tarvittavat tarvikkeet ja energiat lähtöä varten. Selasin nopeasti osallistujalistan ja totesin että todennäköisesti Ruokolaisen Tero lähtee kovaa. En vaivannut päätäni kuitenkaan seuraavalla päivällä joten jätin miettimättä kisastrategian, enkä tehnyt minkäänlaista huoltosuunnitelmaa. Kunhan otin energiaa mukaan ja katson sitten kisan aikana mitä otan ja missä vaiheessa.

Perjantai-yö oli kylmä ja karmea. Kurkunpääntulehdus oli poistunut, mutta sitä seurannut yskä valvotti koko yön. Taidoin torkkua korkeintaan tunnin verran. Neljän aikaan vierestäni yskimiseeni herännyt huoltajanaiseni kyseli unenpöpperössä että aionko todella lähteä kisaamaan. Aioin kai. Lopulta nousin sängystä ylös kello 05:15 ja lähdimme ajamaan kohti Hautajärveä. Matkalla Hautajärvelle söin Clifbarin ja banaanin sekä join 0,5l vettä. Adrenaliinia alkoi virrata jo suonissa sillä kun Hautajärvelle pääsin, niin painelin itselleni epätavanomaiseen aikaan paskalle vessaan.

Siellä sitä seisoskeltiin muiden mukana. Shortsit jalassa, lippalakki päässä. Kisassa jota varten en varsinaisesti ollut harjoitellut. Viime ajan harjoittelut olivat sisältäneet paljolti hidasvauhtista polkuilua. Nyt tiesin että tässä kisassa alussa todennäköisesti tullaan jo tööttäämään sellaista vauhtia, jota olin todennäköisesti juossut vain muutaman kerran tämän vuoden puolella. No samapa tuo, mitä nopeammin, niin sitä nopeammin maalissa. Niin kai. Olin kuitenkin arvioinut vauhdit liian alakanttiin. ”Oulankaan tulen noin kympiltä”…

Kisan startti. Siirryn lähtöviivan läheisyyteen. Ruokolaisen olin jo bongannut. Olin myös kuullut että mukana on jokin seikkailujuoksija nimeltäänsä Pekka. Kova kaveri joka laittaa kuulema kirjoja reppuun ja repun selkään jotta saa lisäpainoa juostessa mäkitreenejä. Selvä se. Tähän kyytiin pitää päästä. ”Voi olla että katselen Oulangan huollossa jatkanko vai keskeytänkö”..

Pam! Tero pinkoo kärkeen. Itse hieman hämmennyn kun eturivi tykittää jalkaa toiseen eteen. Jään lähdössä noin kymmeneksi ja Tero näyttää karkaavan muutaman muun kanssa jo parinkymmenen metrin päähän! Parinkymmenen metrin päähän! Kelatkaa! 20metriä!! 84km:n matkalla!! ”Nytkö peli jo hävittiin”.

Spurttaan. Otan kärjen kiinni. Tähän kyytiin on nyt lähdettävä! Tero menee ekana. Sitten on Pekka ja joku kolmas muu mukana. Minä tulen neljäntenä. Juostaan peräkkäin. Katselen kelloa… Ensimmäinen kilsa.. 4:15… Toinen kilsa 4:20… Kolmas kilsa 4:20… Sitten joku tippuu jäihin ja meitä on enää kolme. Tero painaa edellä, hyppään jossain vaiheessa Pekan ohi toiseksi ja juostaan kolmistaan letkasssa. Tero on päättänyt alussa jo katsoa mistä meihin muihin on. Vauhdit ei näytä tippuvan. Sen lisäksi jossain viiden kilsan kohdilla Ruokolainen päättää alkaa höpistä. ”Joo, on tänään kyllä melko nopeessa kunnossa tää alun pätkä ainakin”.

Ruokolaisen kyselytuntia en kestänyt, se oli liikaa. Noin kahdeksan kilometrin kohdalla päätän jättäytyä Teron ja Pekan kyydistä. Nyt mennään liian kovaa ja liian mukavia höpistään. Hiljalleen kaksikko häipyy puiden taakse. En tiputa vauhtiani kuitenkaan paljoa, joten näen vielä muutaman kilsan verran äijien hahmot vilahtavan puiden lomasta.

Saavun Oulangan huoltoon noin klo: 09.25. ja olen kärkeä muutaman minuutin perässä. Tämä oli hieman yllätys. Ajattelin Teron ja Pekan painelleen kovempaa. Oulangan huollossa on kiirettä  – ainakin huoltajallani. ”ööö.. sun piti olla täällä kymmeneltä”. Huomaan että siellä ollaan juuri herätty torkuilta tai sitten salkkareiden viimeisin jakso on jäänyt pahasti kesken. Nappaan nopeasti huollosta lisää geelejä taskuun, täytän vedet ja pingon matkaan.

nutskarhunkierros2017-2026 (1)

 

kisa

Kauniisti virtaa joki. Hups. Lennähdän helpolla osuudella kyljelleni maahan. Kuka helvetti kamppas. Tässähän on vain hiekkaa. Pieni juurakon pala kurkistaa maasta ja virnuilee. Siitäs sait. Nousen ylös ja tsekkaan ettei mitään hajonnut juoksurepusta tai kylkiluista, sillä ilmalento oli näyttävä.

Jaahas. Sitten uidaan. Joki, vesilammikko, puro, lampi. suo… mikälie.. keskellä kelluva pitkospuu, joka ei ylety läheskään kuivalle maalle. Ensin hyppäät polvia myöten jääkylmään veteen ja sitten ponnistat kelluvalle pitkospuulle jolla tasapainoilet hetken kunnes tajuat senkin vievän vain veden alle. Ei muuta kuin eteenpäin. Litimärillä kengillä.

Matka Juuman huoltoon on haastava. Oulangan huollosta oli sen verran kiire lähteä, että paljoakaan ei tullut mietittyä mitä Juumaan saakka tarvitsee. No, puolivälissä Juumaan, 15km jäljellä ja onhan se kiva kun energiat ovat loppu ja myös vedet. Täytän ensimmäisen kerran vedet todennäköisesti jostain lumensulamisvesistä. Toisen kerran löydän jonkinlaisen puron jonne upotan pullot jotta saan vettä. Hyvää! Bakteereja!? Ehkä! Mutta hyvää kuitenkin!

Koskas se Juuma tulis. 15km on melko pitkä matka tässä vaiheessa kisaa ilman energioita.

Oho, hups. Mullahan oli tässä uudessa juoksuliivissä tääkin tasku. Siellähän oli 100g apteekin nallekarkkeja. Vedän koko karkkipussin naamaan. Noin 10min kuluttua elän uutta nousua. Painelen viimeiset viisi kilometriä Juuman huoltoon jopa alle vitosen kilsavauhteja. Tai ainakin parin kilsan verran.

Juuman huoltoon tulen helvetin nälkäisenä. Alan ahmimaan Dominokeksejä, karkkia, sipsejä. Ihan mitä vaan. Kysyn huoltajalta että voinko ottaa pari kourallista dominokeksejä juoksuliivin taskuihin mukaan. Aivan helvetinmoinen nälkä. Ahmin ja ahmin.

Kilometrit 8-50 on melko yksinäisiä. Muutamia 160km kisailijoita ohitin ja loppua kohden alkoi Ansiot mennä ohi lyhyemmän matkan kisasta. Juumankin jälkeen edelleen juoksen aikalailla yksin. Keisteri on ohittamassa jossain vaiheessa ennen Konttaista. Päätän että en päästä ohitse vaan otan pienen kirin tässä vaiheessa jo. Painellaan Keisterin kanssa jokunen sata metriä hyvää vauhtia kunnes totean että ehkä nyt ei kuitenkaan tänään enää lennetä. Keisteri pyyhältää ohi.

Seurailen jokaisella huoltovälipätkällä väliaikoja. Nelonen oli Oulangassa kolmisen minuuttia perässä, Juumassa kymmenisen minuuttia. Perhana. Ei sitä hirveästi voi vauhtia tiputtaa, joten jatkan matkaa mahdollisimman nopeasti. Edeltävät näyttävät karanneen. Oulangassa olin kärkeä vain kaksi minuuttia perässä, mutta Juumassa Tero oli ottanut eroa jo päälle 30minuuttia. Tero on vedellyt Oulanka – Juuma välin hyvää tahtia. Se väli, jossa itsellä energiat loppuivat ja jossa jouduin ehkä turhaan hieman hidastelemaan. En siis keskity enää kärkikaksikon etenemiseen, vaan pyrin pitämään kolmannen sijan.

Kohti Konttaista. Lunta. Märkää. Pientä nousua ja laskua ennen Konttaista jota voisi hyvin juosta ripeämminkin, mutta askellus lumikourussa on haastavaa. Tai sitten alkaa vain olla hieman puhki. Etenen kuitenkin juoksemalla. Otan muutamia lyhyitä kävelypätkiä joilla tankkaan energiaa.

Saavutan Konttaisen huollon ja alan olla melko varma kolmossijasta. Käsken huoltajan soittamaan kun nelonen lähtee Konttaisen huollosta. Puhelua ei hetkeen kuulu. Tsekkaan kännykällä tulospalvelusta ja totean että enää ei ole mahdollista ryssiä kolmatta sijaa. Rallattelen rauhallisesti hetkisen aikaa kunnes tajuan että voisin ehtiä alittaa yhdeksän tunnin ajan. Singahdan vauhtiin.

”Tästä on Rukalle tasan 2,5km”. Mitäs ihmettä. Sittenhän tässä on gepsi näyttänyt ihan pyllyä. Ei taida onnistua alle ysituntia. Tai sitten saa olla täysin suoraa pätkää ja alamäkeä.

Saavun maaliin ajassa 9:08h. Kävelen eteenpäin maalialueen huoltoon ja ahmin keksejä. Dominokeksejä tai jotain muita. Ahmin yhden lautasen tyhjäksi kekseistä. Siirryn seuraavalle lautaselle. Sipsiä. Joo.

Illalla käyn baarissa ottamassa muutaman. Katselen myös aikaisempien vuosien tuloksia ja huomaan että olen kautta aikojen kolmanneksi nopein Karhunkierroksen suorittaja. Ainakin tässä kysenomaisessa kisassa. Sehän on siistiä.

Kiitokset kisajärjestäjille. Juoksutovereille. Huoltajalleni. Itselleni.

Kisavarustus: Hoka One One Speedgoat-kengät, Rehband-compressiosukat, Hoka One One -tiimishortsit ja -paita.

Kisaeväät:

Dexal energiageelejä. Apteekin luomu nallekarkkeja 4x100g pussia. Vettä.

 

 

Valmistava jakso 2/3 / Karhunkierros 165km

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta starttasikin valmistava jakso kohti Karhunkierroksen 165km:in tarpomista. Nyt kun kisaan on aikaa enää noin kuukauden päivät, niin on hyvä tehdä pieni tsekkaus menneisiin treeneihin. Harjoituksista on jäljellä vain noin 1/3-osa kunnes lähtölaukaus pamahtaa. Alla käyn pintapuolisesti erittäin tarkan ”juokse kun siltä tuntuu” strategiaan keskittyvän ja vähintään yliopistolliset kriteerit täyttävät harjoitusohjelmani menneiltä viikoilta. Helppo ohjelma ei ole ollut, sillä näiden lisäksi on tietenkin aikaa mennyt paljolti jalkapallokentillä säännöllisen epäsäännöllisillä ajoilla, sekä muutamaan otteeseen on jo lentokilometrejäkin kerätty. Molemmat, niin pallo kuin hölkkä, ovat kuitenkin tukeneet toisiaan hyvin ja antaneet päivään energiaa ainakin muutaman lisätunnin. Olen onnellisessa asemassa, että voin kuluttaa molempiin lajeihin paljon aikaa.

Tummenetulta viikon toteutuma, perässä tavoite jonka olin asettanut kun helmikuussa asioita aloin tarkemmin pohtimaan.

VK9 – 135km. 11h25min, 450m+. Tavoite: 140km, 0m+.

Sisälsi peräkkäisinä päivinä keskellä viikkoa vauhtijuoksuja – back to back. Noin kympin reippaita juoksuja kiihtyvästi 3:45-4:15min/km-vauhdeilla. Kovimmillaan 3:15min/km loppuhuipennuksia. Kaikki lenkit Hokan Cliftoneilla.

VK10 – 141km. 11h45min, 1500m+. Tavoite: 140km, 1000m+.

Sama painopiste kuin edellisellä viikolla, mutta vauhtijuoksut kovempina. Kymppi mm. 39minsaan tiistaina ja torstaina 38minsaan. Tällä viikolla kokeilin Hokan Claytoneita vauhdikkaammilla lenkeillä. Niille sopivat erinomaisesti. Muuten suosin edelleen Cliftoneita.

VK11 – 157km. 12h41min, 1900m+. Tavoite: 140km, 1000m+.

Edelleen sama teema eli vauhdikkaita juoksuja mukana. Keskellä viikkoa pidemmän lenkin keskivaiheilla seitsemän kilometriä kiihtyvästi niin kovaa loppuun kuinvaan lähti. Mäkisessä Bodomjärven maastossa saa hapot helposti pohkeisiin. Lauantaina kävin vetämässä maratonin ja hieman lisämetrejä, 43kilsaa kiihtyvästi. Ensimmäinen puolikas 21,5km ~1:38 ja toinen 21,5km 1:30.

VK12 – 72km. 6h30min, 2000m+.  Tavoite: 80km, 500m+.

Teemana palauttava viikko, painopisteen muuttaminen. Vauhtilenkit ajatuksena jättää väliin ja keskittyä tulevina viikkoina määrään sekä maltilliseen nousumetrien keräilyyn. Keskiviikkona perselihasten aktivointi Malminkartanon mäellä. 17kertaa raput ylös ja hiekkatietä alas. Matkaa taittui 10km ja nousumetrejä tonni. Aikaa meni 1:13.  Seuraavat kaksi päivää olikin sitten perse kipeänä Italian reissulla. Lauantaina Sorrentossa Napolin lähettyvillä pitkä nousu mäen nyppylälle ja sunnuntaina Roomassa hölkkää.

VK13 – 152km. 13h, 2800m+.  Tavoite: 163km, 3000m+.

Tarkoitus kerätä määrää ja nousumetrejä maltillisen sopivasti. Niitä löytääkin Nuuksiosta. Tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja lauantaina puolipitkiä lenkkejä pituudeltaan 22-30km. Jokaiseen mahdollisimman monta mäennyppylää. Vauhti tasainen. Nuuksion hiekkatiet vielä jäiset, joten asfaltilla. Vauhtilenkit jääneet pois. Hokan Challengerit ensimmäistä kertaa käytössä, mutta eivät viimeistä! Huikea tuntuma.

VK14 – 152km. 13h15min, 2800m+. Tavoite 163km, 3000m+.

Samanlaista settiä kun edellinen viikko. Vauhtijuoksut pois kokonaan. Malminkartanon mäellä lisäksi perjantaina pieni normaaleilla vauhdeilla tehty mäkiharkka johon sai 500m nousua yhteentoista kilsaan. Lauantaina 31km ja alustana kaikki mahdollinen asfaltista lumeen, mutaan, pitkospuihin ja polkuun. Nuuksio edelleen jäinen ja osin lunta hiekkateillä.

VK15 – 141km. 12h30min, 2000m+. Tavoite: 90km, 1000m+.

Edelleen samaa teemaa, mutta tällä kertaa alkuviikosta pääsi jo jäättömälle polulle ja keskiviikosta eteenpäin Madridiin +27asteeseen. Puolipitkiä lenkkejä pituudeltaan 20-28km. Alunperin suunnitelmassa oli kevyt viikko, mutta kerta kun juoksuttaa, aurinko paistaa ja kroppa sekä pää ei tunnu kaipaavan lepoa, niin silloin juostaan. Viikon juoksut Challengereilla.

IMG_20170417_193941 (1)

Alkanut viikko on kevyt viikko ja tarkoitus olisi kerätä maksimissaan noin sata kilsaa. Seuraavat kaksi tai kolme viikkoa sitten jälleen enemmän kilsoja nuppiin.

Heikon loukkaantumisen vaivaaman tammikuun johdosta vuoden juoksutilastot ovat vasta nyt jälleen vuodelleni asetetussa tavoitevauhdissa (5000km): 1580km, 138h, 19500m+. Mikä on kuitenkin mukavaa, on se että nousukuntoa on selkeästi havaittavissa ja 140-150km viikot eivät enää tunnu läheskään samalta, ts. rankoilta, kuin esimerkiksi viime vuonna. Uskonkin että jo ehkä vuoden kuluttua 140-150km/vk voisi olla hyvinkin se kevyen viikon määrä. Tärkeintä kuitenkin pitää maltti, ettei sorru loukkaantumiskierteisiin.

Takaisin tällä planeetalla – Reissustoori Moganista ja muuta pöhinää

Muutaman kuukauden vaivat alkaa olla selätetty. Tai no vielä on ajoittain tuntemuksia, mutta juoksua eivät haittaa. Edelleen käyn fysioterapeutilla ihmettelemässä jalkoja kertaalleen kuukaudessa sekä päivittäin 2-4x teen nilkan kuntoutusliikkeitä. Ei sitä koskaan tiedä, koska nilkka lyö itsensä taas lukkoon. Viimeiset viisi viikkoa olen siis kyennyt juoksemaan ja olenkin tuona aikana lähinnä nautiskellut kevytvauhtisista lenkeistä ja jättänyt tehot matalaksi. Määrät ovat myös pysyneet maltillisina. Viimeiseltä neljältä viikolta viikkokeskiarvo on 107km ja 9h56min juoksua per viikko. Helmikuussa sain kasaan noin 410 juoksukilometriä. Nyt on sitten palattu takaisin ja kunnon nousun on jo huomannut. Hieman oli ehtinyt tatsi lähteä pitkän tauoan aikana.

14.2-22.2 vietin viikon verran Moganissa Gran Canarialla, josta myös suonissani virtaava veri myös puoliksi kumpuaa. Majoittauduin Los Navarros nimiseen kylään tai jos sitä edes kyläksi voi sanoa. Muutama talo tien varressa, joka johti Moganiin ja Puerto Moganiin. Majoituspaikkana toimi Friends Hostel, joka varmasti oli yksi saaren oudoimmassa paikassa sijaitseva hostelli. En kuitenkaan ollut hostellin ainut asukas, vaan perille päästyäni huomasinkin onnekseni myös toisen hölkkäilijäkanssatoverin, joka sattumoisin seuraavalla viikolla voitti(!) Transgrancanaria 360 kisan, jossa kierretään siis koko saari ympäri ja matkaa taittuu noin 250km.

Luca oli saapunut hostelliin muutamaksi päiväksi vaimonsa kanssa joka oli häntä kisassa huoltamassa. Tarkoitus oli Lucalla piipahtaa tarkastamassa lähialueen reitti, josta tuleva kisa kiertäisi. En valitettavasti ehtinyt Lucan kanssa hölkälle, sillä omat lenkkini painottuivat aamuihin, kun italialainen taas starttasi koneensa iltamyöhäsellä. Hän oli arvioinut että juoksee tuon kohdan reitistä kisassa pimeässä, joten halusi siten harjoitella myös osuuden pimeydessä.

IMG_2370[1].JPG

Kuva hostellin partsilta, jonka taustalla näkyy reissun hölkkäkohteita jonne polut johtivat. Aluksi täytyi hölkätä kylläkin kilsan tai kaksi maantietä pitkin. Hostellin asiakkaat olivat ympäri eurooppaa. Löytyi muutama pyöräilijä, mutta myös muutama hippie, jotka nautiskelivat rauhallisesta oleskelusta keskellä ei mitään. Omistaja oli saksalainen, jolla oli englannin taidot hyvin hallussa. Yö kustansi kympin luokkaa ja hostellin vapaaehtoistyöntekijä, hippiepoika, oli kohtelias ja nouti pientä korvausta vastaan lentokentältä vanhalla kaarallaan.

Hostellin vieressä oli mukavasti noin tonnin kukkula, jota pääsi kipuamaan aina lenkille lähtiessä. Moganin reissu olikin reisille kova setti, mutta reissun paras anti oli se että tällä viikolla olen nyt huomannut että tuon viikon aikana kerätyt 100km ja 4300m+ ovat palauttaneet hieman ruosteessa olleen terän takaisin. Moganissa pääpainona olivat ns. ajallisesti pitkät juoksut. Juoksin seitsemän päivän aikana yhteensä viisi lenkkiä joista pari lenkkiä osuivat pituudeltaan 3-4tunnin kestoiseksi, kaksi lenkkiä 2-3tunnin ja yksi lenkki alle 2tunnin kestoiseksi. Muuten sitten vietin päivät makoillen sängyllä, kävellen Moganin kylään syömään ja ruokaa hakemaan (per suunta n. 3km) ja välillä otin bussin Puerto de Moganiin, jossa kävin kävelyillä ja istuskelemassa rantakuppiloissa.

Moganin kylässä varsinkin safkat rafloissa, niissä muutamassa, olivat ihan kelvolliset. Kahdeksalla eurolla sai jo ihan hyvät mätöt. Yhtenä päivänä innostuin Puerto Ricoon iltaa viettämään, mutta puhti oli pois ja tanssilattia jäi tällä kertaa testaamatta. Puerto Ricosta taksi Los Navarroon maksoi 20e. Puerto Moganiin oli noin 17euroa ja Moganiin olisi ollut varmaankin noin 22euron luokkaa.

img_24112

Yllä oleva kuva lenkiltä Mogan- Montana Tauro-Puerto Rico. 25km, 1000m+ ja aikaa meni 2:35h. Pysähdyksineen 2:50h. Tämä reitti oli upea. Ensin 800m nousu ensimmäiseen kuuteen kilometriin, jonka jälkeen loiva alamäki Puerto Ricoon polkuja pitkin ja lopulta kapeaa hiekkatietä pitkin jossa ei juuri ketään kulkenut. Varsinkin ensimmäiset noin 15km huikeaa maisemaa, jossa ei edes patikoijia näkynyt. Sen verran syrjässä on Tauron lähiseutu. Määränpäästä Puerto Ricosta bussi Moganiin maksoi muistaakseni 1,4euroa. Puerto de Moganista Los Navarrosiin saman verran. Matka kestää bussilla noin 15-20minuuttia.

img_23471

Maisemat ja mies Tauro ”vuoren” lähettyvillä. Tästä oli vielä noin 200m nousu Taurolle. Molino del Viento nimisestä kylästä, joka oli kilometrin päässä Moganin kylästä, lähti polku suoraan Taurolle josta sitten poukkoili useita erilaisia polkureittejä aina Puerto Ricoon tai esimerkiksi Roque Nublolle saakka. Valitettavasti Nublon reissu tuli jätettyä väliin sillä viimeisinä päivinä vuorilla oli myrkysää ja alkoi mieskin olla jo aika hapoilla. Melko lähellä olisi ollut myös Soria niminen paikka, joka olisi ollut näkemisen arvoinen mesta.

IMG_2408[1].JPG

Mogan – Veneguera – Tasarte – takaisin Moganiin hölkältä, n. 20km ja 820m+. Tällä reitillä kaksi mukavaa noin 400m nousunyppylää polkua pitkin. Venegueran kylä todella hieno maalaiskylä ja maisemat matkan varrella mahtavat. Kuvassa Moganin kylä paluulta. Kylän takana Taurolle johtavaa mäkeä. Polku Tasarteen sen sijaan olisi johtanut aina La Aldeaan ja lähialueella olevaan noin 1100-1400m korkeudella olevaan rauhoitettuun alueeseen nimeltä Inagua. Kuvassa olevan Moganin parhaat ruokapaikat sijaitsevat melkolailla keskelle katsoessa hieman vasemmalla. Ylhäällä kylää löytyy Spar-ruokakauppa.

Alla pari videota:

Hölkkää kukkulan harjanteella – shokkiwau

Hölkän kiipeilyosuus

Paluu kanarialle tulevana helmikuussa, jolloin Transgrancanaria kisaan osallistuminen! Kisamatka vielä harkinnassa.

Jatko

Jos en väärin laskenut niin Karhunkierroksen 160k:lle on noin 11viikkoa aikaa.

Harjoitusohjelmassa edetään jalat edellä, mutta tarkoitus on tehdä kolme kovaa viikkoa ja yksi palauttava viikko per kuukausi. Kovilla viikoilla määrät päälle 140kilometrin ja pari reipasta lenkkiä. Lähempänä lisätään nousumetrejä (heti kun ulos päästään) sen verran että viikossa kerätään saman verran kuin Karhunkierroksen 160km:lla tulee yhteensä nousua.

Tämän vuoden kisat aikalailla jokseenkin selvät, eli eivät ollenkaan selvät kuin kahden kisan osin.:

Karhunkierros 160km

Pallas 130km

Spartathlon (jos mukaan pääsen)

Masokistin Unelma 100km (ehkä)

Helsinki Ultra Run 6/12h (ehkä)

Vaarojen Maraton (ehkä)

Joensuu Nigh Run 12h (ehkä)

Riks raks poks – paskajalkaan ratkaisuja

Tänään istuin ensimmäistä kertaa elämäni aikana fysioterapeutin vastaanotolla. Siinä tuijotimme hämmästellen molempia jalkojani. Kauaa ei tarvinnut ihmetellä. Syy jonka vuoksi päädyin kokeilemaan fysioterapeuttia olivat toistuvat ongelmat oikeassa jalassa ja tarkalleen ottaen nilkan, jalkapöydän ja säären seudun kivut, jotka aina välillä tuppaavat tekemään juoksusta hankalaa ja pahimmassa tapauksessa niin hankalaa että päkiöille nouseminen on mahdotonta ja siten myös juokseminen. Viimeiset kaksi kuukautta olen nyt potenut vastaavaa ongelmaa jälleen. Pohdimme vastaanoton alkuun kuinka usein samoja ongelmia on ollut samassa jalassa. Vasen jalkahan on ollut täysin terve. Oikea jalka on fuskannut ainakin alla olevilla kerroilla:

  • kevät 2015 – juoksu ei onnistu
  • Marraskuu 2015 – juoksu ei onnistu
  • erilaisia pieniä oireita koko vuoden 2016 aina silloin tällöin ja varsinkin mäkijuoksujen jälkeen – muutamien päivien poissaoloja tai pienen kivun kanssa juoksua.
  • 2016 joulukuu – tammikuu 2017 – juoksu ei onnistu tai pienen kivun kanssa juoksemista.

No niin. Hetken muisteluiden ja jalkojen tuijottamisen jälkeen oli muutama suoritus tehtävänä. Ensimmäisenä tehtävänä oli nousta päkiöille ja seuraavana oli tehdä tehdä kyykky. Fysioterapeutti seurasi edestä jalkojeni liikkeitä. Muutaman suorituksen jälkeen tein peilin edessä vastaavat ja näin itse suoritukseni. Kas kummaa, oikean jalan nilkka näytti lähtevän päkiöille nousussa hieman huojumaan. Samoin myös kyykyssä. Vasemman jalan nilkassa ei näyttänyt tulevan liikkeen aikana minkäänlaista sivuttaisliikettä/-värinää.

Sitten mentiin selin makuulle. Fysioterapeutti otti hikiset ja rumat jalkani kätösiinsä ja alkoi vääntelemään. Vasenta jalkaa/nilkkaa väänneettäessä ylös ja alas jalka pysyy tukevasti hyvässä linjauksessa ja taipuu lähes normaalisti. Vaimennus tapahtuu ylös ja alas. Oikeaa jalkaa/nilkkaa ei saanut väännettyä ylös niin että linjaus olisi pysynyt vaan nilkka teki pienen kiepin. Vaimennusta ei myös tapahdu yläsuuntaan. Liikerajoitteita.

Seuraavaksi mentiin vatsalleen makuulle. Fyssari kertoi että seuraava toimenpide voi sattua vähän tai erittäin paljon ja kuulua naksahduksia. Kipua ei lopulta syntynyt, mutta nilkkaa väänneltiin ja revittiin siihen tahtiin että muutama kunnon poksahdus kuului. Hetkisen jo luulin että meinaako fyssari nyt tehdä lopullisen toiveeni, eli irroittaa koko paskajalan ja vaihtaa uuteen käyttökelpoiseen. Vääntelyiden ja kiskomisten jälkeen taas käännyttiin selälleen makuulle.

”Katso, nyt näyttää siltä että nilkkaa taipuu oikeanlaisesti asentoon, linjaukset aikalailla normaalit ja vaimennuksenkin tekee yläsuuntaan”. Siinä ihmetellen katselin että mitäs helvettiä tässä nyt tapahtui paskajalalle.

Nilkka oli ollut siis kansankielellä jokseenkin jumissa/lukossa/liikerajoitteinen/jäykkä. Fysioterapeutti napsautti nilkan liikerajoitukset pois ja laittoi nilkan oikeille sijoille. Liikerajoitteinen nilkka antoi selkeän syyn siihen, miksi esimerkiksi mäkijuoksussa saan aina jalan kipeytymään. Kun mäkijuoksussa jalka kääntyy ylös, niin samalla se kääntää nilkan virheasentoon, joka taas esimerkiksi tekee akillesjänteelle sen, että kuorma ei tule sinne normaalisti ylhäältä alas vaan samalla se venyy ja kuormittuu sivusuuntaisesti. Vika ei ollut niin suuri etteikö sillä pystyisi juoksua harrastamaan, mutta nimenomaan harrastamaan. Ongelmat tulevat siinä vastaan kun harrastaminen lähtee käsistä ja virheasentoista nilkkaa rasittaa esimerkiksi 12tunnin aikana 128kilometrin verran.

Viikon kuluttua perjantaina on uusi käynti. Siihen saakka sain fysioterapeutilta luvan juosta niin paljon kuin huvittaa. Perjantaina katsotaan sitten onko nilkka pysynyt vielä ns. raiteillaan ja jos on niin syntyykö kipua edelleen tai ovatko nilkan liikerajoitteet palanneet. Kuulemma helpolla tuskin tulen kuitenkaan pääsemään vaan nilkan kanssa jumppaaminen tulee työlääksi, jotta se ei menisi paikaltaan pois. Ja vaikka kuinka jumppaisi, niin se silti saattaa aina ajoittain lukkiutua, jolloin täytyy taas avata. Todennäköisesti liikerajoite nilkassa on ollut jo useamman vuoden, ehkä koko elämän, ja yhtenä syynä voisi olla esimerkiksi nivelsidevamma joskus futiksen juniorivuosina. Sellaista vammaa en kuitenkaan muista. Positiivista on se, että jos kyse oli näinkin pienestä asiasta, jota saa hoidettua nilkkaa jumppaamalla ja tarpeen tullen naksauttamalla sen takaisin paikalleen, niin tässähän vielä juostaan vaikka kuuhun ja sen ympäri.

Autolle kävellessä käveleminenkin tuntui oudolta – tai oikeastaan voisi sanoa normaalilta, oikealla jalalla astuminen tuntui samanlaiselta kun vasemmalla jalalla astuisi. En koskaan ollut ymmärtänytkään että pieniä eroja jopa kävellessä astunnassa on tullut. Nyt jännätään mitä illan lenkki tuo tullessaan. Jos tällä nyt pääsen perhanan jalan vaivasta eroon, niin lupaan kiittää joka ilta iltarukouksessa fysioterapeutti Janne Koposta. Jos en pääse vaivasta eroon, niin otan voodoo-nuken esiin, lyön lenkkarit naulaan ja alan ajamaan fatbikea. Hah.