Harjoitusviikko IV – kisaraportti Aktia Maantiejuoksucup – Puskista kympin PB 32:07

Kisaraportti Aktia 10km 32:07 PB

Sain 1,5-vuotta sitten päähänpiston että tämän elämän aikana haluaisin juosta kympin alle 33minuutin. Tuolloin olin noin 35minuutin kunnossa. En oikeastaan tiennyt uskoinko projektiin, mutta ajattelin että se oli sen verran tyhmä ja järjetön ajatus, että sietäähän sitä sitten yrittää.

Sinänsä tuolla 33minuutin alituksella ei olisi mitään merkitystä kenellekään. Ei edes syvänmeren kalojen seksuaaliselle elämälle. Ehkä korkeintaan merkitys näkyisi oman seksuaalisen elämän vähentymisenä nollatasolle. En oikeasti keksi mitään järkevää merkitystä itsellenikään rajan rikkomisesta. Ainoa mieleen tuleva asia on se että kun elämässä on välitavoitteita, kuinka typeriä ovatkaan, niin mieli suuntaa niitä kohti ja päivittäisessä tekemisessä tuntuu olevan jokin mielekäs polku, jota pitkin etenee. On rutiineja ja tekosyitä pysyä poissa pahanteoista.

70-luvulla jokainen tehdastyöläinen juoksi alle 33 minuutin ja niin että puolimatkassa ehti kääriä vielä Marlboro-sätkät. Ja vaikka ilman kenkiä. Miksei siis muutama vuosi sitten hölkkään hurahtanut 32-vuotias mies kykenisi samoihin aikoihin ja vielä 2010-luvun varustuksella. En ole edes tehdastyöläinen vaan jalkapallokentillä mukavaa palauttavaa kävelyä saava jalkapallovalmentaja.

Puolentoista vuoden aikana rahaa kului noin 6 000 euroa kun laskee leikkauksen, lääkärikäynnit, fysioterapian, kengät, kisamaksut, kisamatkat jne. Aikaa kului noin 800h ja jos haluaa laskea nilkkajumpan, verryttelyt ja venyttelyt niin pääsee päälle 1000h:n. Siinä sivussa sain päätettyä pidemmän parisuhteen, yksi joulu jäi välistä 220km määräviikon takia, kesäloma meni jossain perähikiällä teltassa majoittuen ja juosten ja monta alkoholitonta yksinäistä viikonloppua tuli vietettyä. Okei, ehkä kaikki ei ollut vain tämän projektin syytä.

Monta kertaa tuli nyrkistä päähän kun jalat hajoilivat, helteet vei mehut ja löysi itsensä reenin päätteeksi ojasta. Loppukesästä helletreenin jälkeen istuin autossa kotipihalla tunnin verran ja mietin että mitä helvettiä sitä tässä vanha pieru tekee. Hakkasin päätä rattiin ja lähetin viestin Noksulle että nyt mie romahan. Niin romahdinkin – niin fyysisesti kuin henkisesti. En päässyt rappusia alas, jokainen askel sattui, mutta 3x5km VK2 treenin, +30asteen helteessä, vein loppuun – lopussa Nokelainen nosti ojasta ja sitten istuin autossa pitkään. Kyllähän sitä juosta pystyi kun kipuun hiljalleen turtui ja jalkoja pakotti, mutta hölkätä ei pystynyt. Samaa paskaa oli ollut jo jonkin aikaa. Heinolan kisassa en tehnyt alkuverkkoja vaan istuin maassa apinana ja revin nilkkaan liikettä. Pitkiksillä pysähdyin vääntelemään jalkaa kuuden kilometrin välein. Koutsille sanoin että ”nou hätä – on mulla toinen jalka vielä, kyllä sillä pääsee”.

Cola oli väljähtänyttä tuon kesähelletreenin jälkeen. Sen jälkeen lepäiltiin ja korjattiin jalka, josta onneksi löytyi kuin löytyikin lopulta vikaa. Juosta en pystynyt useampaan viikkoon ja lopuksi sitten leikeltiin ja kuntouduttiin – kuntoutusviikon toisella viikolla sain futisvalmennuksissa leikkausjalkaan pallosta ja sitten jännättiin jälleen turvonneen ja sinisen nilkan kanssa. No mutta yhtä kaikki. Eilen se sub33 suoritus tuli toteen. Jee.

Aktiaan saavuin sinänsä extemporena. Omassa ohjelmassa ei ollut Aktiaa, mutta kun ”kaikki on menossa Aktiaan”, niin päätin minäkin lähteä. Varmistin vielä koutsilta että onko ok. ja olihan se. Itsenäisyyspäivänä olin juossut jääradalla 3:19min/km-tahtia ”kympin”. Ajattelin että tänään ei lähdetä muuta kuin sub33 hakemaan. Ei ollut vaihtoehtoa. Vuosi sitten olin juossut täällä ajan 34:13 joten reitti oli tuttu. Kisastrategiana oli että jos selviän ensimmäiset kolme kilometriä siten että saan hyvin sekunteja jemmaan, niin sitten raastan vain lopun siten että keskivauhti ei tipu juurikaan. Se on aivan paskan hailee lähteä kisaamaan kympillä jos ei uskalla kisata edes omaa suorituskykyään vastaan, joten varmaa oli että tässä kisassa teen ainakin oman kolmen kilometrin ennätyksen. Tulos tai DNF jos mies ei kestä.

Ja niin sitä lähdettiin. -6 astetta, shortsit, t-paita, tennissukat ja lippis. Perkeleen kylmä, pakko juosta. Granbergin Hannun kanssa lähdöstä irtaannutaan muusta porukasta. Ensimmäiset 300m pysyn Hannun kyydissä, mutta sitten mies kyllästyy olemassaolooni ja pinkoo lisää vauhtia. Katselen kellosta että nyt mennään 3:05min/km-tahtia joten annetaan Hannun mennä ja jatkan itse tällä. Tällä saan sekunteja riittävästi jemmaan. Ensimmäinen kilometri 3:07, toinen kilometri 3:08, kolmas kilometri 3:12, neljäs 3:12. Nyt tätä ei voi enää ryssiä.

Vitosen kääntöpaikalle saavun 15:55 ajassa ja totean että tänään muuten mennään alle 33:n ellei kylmä ehdi jäädyttää aivot. Vastaantuleville yritän peukutella kun tuttuja näkyy. Tässä vaiheessa kun kisaa on jäljellä enää viisi kilometriä, niin oikeastaan sitä on jäljellä enää kolme kilometriä. Seuraavat kolme kilometriä kaikki aivokapasiteetti tulee käyttää siihen että vauhti ei tipu vaan jalka liikkuu aivan samalla tavalla ja samalla vauhdilla. Nyt mennään maksimeilla ja se maksimi on pidettävä. Ei saa anta armoa – antaa hengityksen vinkua jos on vinkuakseen, mutta kadenssi ja vauhti on pidettävä. Kuudes kilometri 3:09, seitsemäs kilometri 3:10, kahdeksas kilometri 3:12.

Yhdeksännellä kilometrillä alkaa pienoiset ylämäkiosuudet ja se tulee aikaan 3:18 – tahti on kuitenkin sama. Kymmenes kilometri on myös loivaa ylämäkeä mutta siinä voi jo huijata itseään. Nyt laitetaan kaikki loput ja vähän yli peliin. Viimeinen kilometri tullaan 3:11 ja viimeinen satanen 2:51min/km-tahtiin.

Maalissa ajassa 32:07. Toisena. 1,5 vuotta sitten asetettu tavoite on täytetty.

Lähden jatkamaan juoksua että rasva-aineenvaihduntaa saa kiusattua ja päätän että seuraava syntinen projektini on 31 minuutin alitus.

——

Viikon piti olla palauttava. Sitä se ei lopulta aivan ollut sillä nyt näin sunnuntai-iltana jaloissa hieman painaa. Tosin jo alkuviikosta katselin tulevaa kalenteria ja totesin että tuleva viikko tulee olemaan töiden kannalta kiireinen, joten koitetaanpa tällä viikolla vielä sykkiä – siirretäänpä palautteluja tulevaan siis. Kilometrimääräisesti tuli vähänlaisesti kilsoja, mutta tehoiltaan viikko oli hyvä. Siitä kertoo jo kokonaiskilometrimäärän keskivauhti.

Viikko 50 – 104,6km @4:15min/km, 7h 24min, yhteensä 7h45min

Ma – Lepo – aloitin levolla kun oli tarkoitus palauttava viikko tehdä. Illalla katsoin kalenteria ja päätin jatkaa treeniä seuraavana päivänä..

Ti – Aamusta yksin salin matolla 15,6km @3:57min/km. Harjoitus sisälsi 12km VK, jossa 10km 3:45min/km alaveekoota ja loppuun kiihdyttäen 3:39min kilsan ja viimeisen 3:35. Hyvä treeni joka ei laita paikkoja jumiin kun mennään turvallisilla vauhdeilla.

Ke – Aamusta yksin keskuspuistossa kevyttä 19,1km @4:35min/km. Piti juosta pitkis, mutta olin laiminlyönyt edeltävän illan syömäpuolen ja kaiken lisäksi unipuolen. Väsynyttä ja energitöntä menoa, joten kotiin tankkaamaan ja pitkis seuraavaan aamuun. Tällaiset treenit ärsyttää, kun tajuaa että itse möhlinyt.

To – Aamusta yksin keskuspuistossa pitkis 25,3km @4:20min/km. Edellisen päivän tankkaus ja 10h yöunet onnistui ja energiatasot paremmat kuin hyvät. Kulku leppoisa.

Pe – Päivästä yksin keskuspuistossa 14,3km @4:17min/km. Kulku erinomainen. Lauantaille ohjelmassa 4x4km VK2, mutta päivän mittaan Aktia Cup alkaa houkuttelemaan.

La – Aktia Cup, 3,6km + 10km kisa + 6,7km. 10km PB 32:07 @3:11min/km! Paransin omaa kympin ennätystä 53sekunnilla, vitosen ennätystä puolella minuutilla ja mailinkin ennätys koheni. Semmoinen lauantain extempore-kisa.

Su – Illasta salin matolla yksin kevyttä 10km @4:36min/km. Perään salilla lihaskuntoa + mavea kevyillä painoilla.