Takaisin tällä planeetalla – Reissustoori Moganista ja muuta pöhinää

Muutaman kuukauden vaivat alkaa olla selätetty. Tai no vielä on ajoittain tuntemuksia, mutta juoksua eivät haittaa. Edelleen käyn fysioterapeutilla ihmettelemässä jalkoja kertaalleen kuukaudessa sekä päivittäin 2-4x teen nilkan kuntoutusliikkeitä. Ei sitä koskaan tiedä, koska nilkka lyö itsensä taas lukkoon. Viimeiset viisi viikkoa olen siis kyennyt juoksemaan ja olenkin tuona aikana lähinnä nautiskellut kevytvauhtisista lenkeistä ja jättänyt tehot matalaksi. Määrät ovat myös pysyneet maltillisina. Viimeiseltä neljältä viikolta viikkokeskiarvo on 107km ja 9h56min juoksua per viikko. Helmikuussa sain kasaan noin 410 juoksukilometriä. Nyt on sitten palattu takaisin ja kunnon nousun on jo huomannut. Hieman oli ehtinyt tatsi lähteä pitkän tauoan aikana.

14.2-22.2 vietin viikon verran Moganissa Gran Canarialla, josta myös suonissani virtaava veri myös puoliksi kumpuaa. Majoittauduin Los Navarros nimiseen kylään tai jos sitä edes kyläksi voi sanoa. Muutama talo tien varressa, joka johti Moganiin ja Puerto Moganiin. Majoituspaikkana toimi Friends Hostel, joka varmasti oli yksi saaren oudoimmassa paikassa sijaitseva hostelli. En kuitenkaan ollut hostellin ainut asukas, vaan perille päästyäni huomasinkin onnekseni myös toisen hölkkäilijäkanssatoverin, joka sattumoisin seuraavalla viikolla voitti(!) Transgrancanaria 360 kisan, jossa kierretään siis koko saari ympäri ja matkaa taittuu noin 250km.

Luca oli saapunut hostelliin muutamaksi päiväksi vaimonsa kanssa joka oli häntä kisassa huoltamassa. Tarkoitus oli Lucalla piipahtaa tarkastamassa lähialueen reitti, josta tuleva kisa kiertäisi. En valitettavasti ehtinyt Lucan kanssa hölkälle, sillä omat lenkkini painottuivat aamuihin, kun italialainen taas starttasi koneensa iltamyöhäsellä. Hän oli arvioinut että juoksee tuon kohdan reitistä kisassa pimeässä, joten halusi siten harjoitella myös osuuden pimeydessä.

IMG_2370[1].JPG

Kuva hostellin partsilta, jonka taustalla näkyy reissun hölkkäkohteita jonne polut johtivat. Aluksi täytyi hölkätä kylläkin kilsan tai kaksi maantietä pitkin. Hostellin asiakkaat olivat ympäri eurooppaa. Löytyi muutama pyöräilijä, mutta myös muutama hippie, jotka nautiskelivat rauhallisesta oleskelusta keskellä ei mitään. Omistaja oli saksalainen, jolla oli englannin taidot hyvin hallussa. Yö kustansi kympin luokkaa ja hostellin vapaaehtoistyöntekijä, hippiepoika, oli kohtelias ja nouti pientä korvausta vastaan lentokentältä vanhalla kaarallaan.

Hostellin vieressä oli mukavasti noin tonnin kukkula, jota pääsi kipuamaan aina lenkille lähtiessä. Moganin reissu olikin reisille kova setti, mutta reissun paras anti oli se että tällä viikolla olen nyt huomannut että tuon viikon aikana kerätyt 100km ja 4300m+ ovat palauttaneet hieman ruosteessa olleen terän takaisin. Moganissa pääpainona olivat ns. ajallisesti pitkät juoksut. Juoksin seitsemän päivän aikana yhteensä viisi lenkkiä joista pari lenkkiä osuivat pituudeltaan 3-4tunnin kestoiseksi, kaksi lenkkiä 2-3tunnin ja yksi lenkki alle 2tunnin kestoiseksi. Muuten sitten vietin päivät makoillen sängyllä, kävellen Moganin kylään syömään ja ruokaa hakemaan (per suunta n. 3km) ja välillä otin bussin Puerto de Moganiin, jossa kävin kävelyillä ja istuskelemassa rantakuppiloissa.

Moganin kylässä varsinkin safkat rafloissa, niissä muutamassa, olivat ihan kelvolliset. Kahdeksalla eurolla sai jo ihan hyvät mätöt. Yhtenä päivänä innostuin Puerto Ricoon iltaa viettämään, mutta puhti oli pois ja tanssilattia jäi tällä kertaa testaamatta. Puerto Ricosta taksi Los Navarroon maksoi 20e. Puerto Moganiin oli noin 17euroa ja Moganiin olisi ollut varmaankin noin 22euron luokkaa.

img_24112

Yllä oleva kuva lenkiltä Mogan- Montana Tauro-Puerto Rico. 25km, 1000m+ ja aikaa meni 2:35h. Pysähdyksineen 2:50h. Tämä reitti oli upea. Ensin 800m nousu ensimmäiseen kuuteen kilometriin, jonka jälkeen loiva alamäki Puerto Ricoon polkuja pitkin ja lopulta kapeaa hiekkatietä pitkin jossa ei juuri ketään kulkenut. Varsinkin ensimmäiset noin 15km huikeaa maisemaa, jossa ei edes patikoijia näkynyt. Sen verran syrjässä on Tauron lähiseutu. Määränpäästä Puerto Ricosta bussi Moganiin maksoi muistaakseni 1,4euroa. Puerto de Moganista Los Navarrosiin saman verran. Matka kestää bussilla noin 15-20minuuttia.

img_23471

Maisemat ja mies Tauro ”vuoren” lähettyvillä. Tästä oli vielä noin 200m nousu Taurolle. Molino del Viento nimisestä kylästä, joka oli kilometrin päässä Moganin kylästä, lähti polku suoraan Taurolle josta sitten poukkoili useita erilaisia polkureittejä aina Puerto Ricoon tai esimerkiksi Roque Nublolle saakka. Valitettavasti Nublon reissu tuli jätettyä väliin sillä viimeisinä päivinä vuorilla oli myrkysää ja alkoi mieskin olla jo aika hapoilla. Melko lähellä olisi ollut myös Soria niminen paikka, joka olisi ollut näkemisen arvoinen mesta.

IMG_2408[1].JPG

Mogan – Veneguera – Tasarte – takaisin Moganiin hölkältä, n. 20km ja 820m+. Tällä reitillä kaksi mukavaa noin 400m nousunyppylää polkua pitkin. Venegueran kylä todella hieno maalaiskylä ja maisemat matkan varrella mahtavat. Kuvassa Moganin kylä paluulta. Kylän takana Taurolle johtavaa mäkeä. Polku Tasarteen sen sijaan olisi johtanut aina La Aldeaan ja lähialueella olevaan noin 1100-1400m korkeudella olevaan rauhoitettuun alueeseen nimeltä Inagua. Kuvassa olevan Moganin parhaat ruokapaikat sijaitsevat melkolailla keskelle katsoessa hieman vasemmalla. Ylhäällä kylää löytyy Spar-ruokakauppa.

Alla pari videota:

Hölkkää kukkulan harjanteella – shokkiwau

Hölkän kiipeilyosuus

Paluu kanarialle tulevana helmikuussa, jolloin Transgrancanaria kisaan osallistuminen! Kisamatka vielä harkinnassa.

Jatko

Jos en väärin laskenut niin Karhunkierroksen 160k:lle on noin 11viikkoa aikaa.

Harjoitusohjelmassa edetään jalat edellä, mutta tarkoitus on tehdä kolme kovaa viikkoa ja yksi palauttava viikko per kuukausi. Kovilla viikoilla määrät päälle 140kilometrin ja pari reipasta lenkkiä. Lähempänä lisätään nousumetrejä (heti kun ulos päästään) sen verran että viikossa kerätään saman verran kuin Karhunkierroksen 160km:lla tulee yhteensä nousua.

Tämän vuoden kisat aikalailla jokseenkin selvät, eli eivät ollenkaan selvät kuin kahden kisan osin.:

Karhunkierros 160km

Pallas 130km

Spartathlon (jos mukaan pääsen)

Masokistin Unelma 100km (ehkä)

Helsinki Ultra Run 6/12h (ehkä)

Vaarojen Maraton (ehkä)

Joensuu Nigh Run 12h (ehkä)

VK20 ja kisaraportti Kokkola Ultra Run

Viikko 20:n teemana oli rytmittää juoksut taas talven tapaan niin että arkipäivinä hieman lyhkäisempää ja sitten viikonloppuna ”pitkis” joka tällä kertaa olikin Kokkola Ultra Run 6h-kisa.

VK20 / 124,8km / +620m / 10:14h

Ma – aamusta 21,21km, 1:43h. Puolivälissä 6km tv reipasta eli noin 4:10-4:20 välillä kilometrivauhdit. Mäkisessä maastossa meni yllättävän mukavasti.

Ti – Lepo, jalkapallojuttuja aamusta kahdeksasta iltaan kahdeksaan. No can do.

Ke – aamusta 11km, 0:54h. Piti juosta Kokkolan kisavauhtia lenkki.

To – aamusta 15,3km, 1:14h. Jälleen kisavauhtia silmällä pitäen.

Pe – Kokkolassa illalla 4,2km. Jalat auki ajon jälkeen. 0:22h. Yksi kilometrin veto 4:00.

La – Kokkola Ultra Run 6h, 72,7km, 6:00h.

Su – lepo.

Vuosi 2016 tähän mennessä:

Kilometrit: 2 151km

Kulutettu aika: 199:46h

Nousumetrejä: 15 884m

Kisaraportti:

Ennen kisaa:

Saavuin Kokkolaan aiemmin kuin piti ja olinkin jo kello 18:00 perjantaina ihastelemassa kisarataa. Kävelin radan kertaalleen ympäri ja samalla hoidin ilmoittautumisen. Illasta hölkkäilin jossain raviradan lähettyvillä. En jaksanut ABC:n soijaburgereita tai punajuuripihvejä, hyi, joten päätin perjantaina syödä kahteen otteeseen falafel-aterian paikallisista kebab-mestoista. Ensin Hämeenlinnassa falafel riisillä ja Kokkolassa Falafel-rulla. Siihen päälle sitten banaanit ja riisipatukoita. Sain melko myöhään unesta kiinni ja vaivuin uneen noin kello 01:13.

Heräsin lauantai-aamuna kello 9:32. Vedin vaatteet päälle ja suuntasin etsimään aamupalaa. Tällä kertaa ABC kävi, koska tiesin että sieltä voi saada puuroa. Puurot oli juuri siirretty pois, mutta sainkin lopulta viimeiset jämät keittiöön jo viedystä pönikästä. Hilloa päälle. Sen jälkeen banaani ja toinen banaani jäi odottamaan kello 11.00 syöntiä. Aamupalan jälkeen lähdin etsimään hakaneulasia ja lopulta kolmannella yrityksellä tärppäsi Prismasta.

Kello alkoi olla jo klo 11:00 kun saavuin kisapaikalle. Kävin etsimässä itselleni huoltopaikkaa ja samalla matkalla tervehdin ultraguru Tomppoa ja hänen vaimoaan. Huoltopaikan sain laitettua Nivalan ultramessiaan Onnin viereen. Tunnistin Onnin leppoisasta ja rennosta istumatyylistä, josta huokui että tänään on se päivä kun saa naattia koko rahan edestä. Samaan syssyyn tuli myös SaSa juoksufoorumilta tervehtimään, mutta valitettavasti tervehtiminen jäi lyhyeksi kun Sami jatkoi matkaa. Hienoja miehiä kaikki kolme!! Muutenkin kisan aikana ja jälkeen tuli jälleen hienoja kohtaamisia, kuten Tuomo Nurmiseen sekä Sanna Kullbergiin tutustuminen! Oikeastaan voisi sanoa että koko sakki, joka oli kerääntynyt tuonne, niin oli mainitsemisen arvoisia!

Kisan suunnitelmani oli erittäin hatara. Ajattelin että lähden juoksemaan tasaista 5min/km-vauhtia ja yritän ylläpitää sitä mahdollisimman pitkään. Huomasin myös että huoltopuolen suunnitelman olin laiminlyönyt. Olin muovipussiin nakannut vain kuutisen energiageeliä ja lanoliinia, mutta olin unohtanut vaihto-New balancet (kun Hokat alkaa jossain vaiheessa kiristää) ja suolatabletit kotiin. En oikeastaan ollut edes unohtanut niitä, vaan en ollut missään vaiheessa edes miettinyt että ottaisin nämä mukaan. Vaikka olisi pitänyt. Laitoin muovipussin huoltopöydälle ja lähdin verryttelemään klo 11:40.

Kisa:

0-42km

Normaaleista käytännöistäni poiketen menin ensimmäiseen riviin lähtöviivalle. Toivoin että vauhtini tulisi olemaan alussa kovempi kuin 24h ja 12h juoksijoilla. Tiesin että kisassa huippujuoksija Sanna Kullberg ja yritin kytätä missä hän on. Sitten lähtölaukaus kajahti. Taisiko olla Mikko Liukka ja joku muu, jotka lähtivät vetämään hirveätä munaravia. Mietin että nyt tehdään ennätyksiä. Niin tekivätkin! En vaan tajunnut aluksi että kyseessä oli joukkuekisa, vaan luulin että miehet lähtivät vetämään 6h, 12h tai 24h:ta yksin! Lähdössä lähdin muistaakseni heti Sanna Kullbergin perään ja tuijottelin kelloa että nyt mennään pikkaisen liian lujaa, mutta toisaalta saanpa vauhtiapua heti. Kuuntelin musiikkia ja juoksin.

Muutama kierros oli mennyt ja Sanna kysäisi, että minkälaisilla tavoitteilla olen liikenteessä. Sanoin että olisin 70km:iin erittäin tyytyväinen ja että 5min/km oli tavoitevauhtini alussa. Sanna kertoi että hänellä oli myös sama ajatus vauhtien kanssa, mutta nyt mennään vähän lujempaa. Todettiin, että niin mennään, mutta menkööt ja toivotimme tsemppiä toisillemme. Laitoin musiikit takaisin päälle ja yritin seurata kymmenisen metriä perässä.

4km välein tipahdin aina Sannan kyydistä, sillä pidin  10-15sekunnin kävelytauon jolla pyrin tankkaamaan tilkan vettä, max 2dl. Sanna joi lennosta. Vissiin 20-30km kohdilla tipuin sitten lopulta kokonaan Sannan vauhdista. Maratonin väliajakseni taitoi tulla 3:21h, joka oli oma ennätykseni. Tosin en ole muutamaan vuoteen juossut maratonia ja toivon että tällä hetkellä menisi jo alle 3h. Oli kuitenkin henkisesti kova paikka, koska rehellisesti sanottuna en ollut ollenkaan varma että olinko mennyt liian lujaa. Keskimääräinen kilometrivauhtini oli 4:46min/km, joka tarkoitti sitä että olin tavoitevauhtiani melkoisesti edellä.

42-50

Maraton täyttyi ja alkoi heikottamaan hieman. Olin tähän mennessä tankannut kaksi energiaageliä. Kisahuollosta vetänyt muutaman lasin colaa ja siihen päälle sitten vettä jokusen verran. Aavistelin että suolaa tarvitsisin. Ja eihän sitä löytynyt omasta pussista! Onnekseni rohkaisin Onnilta kysymään apua ja Onnihan oli avulias! Hetken kuluttua sain Onnin huollosta suolatabletteja. Nappasin yhden ja jatkoin matkaa. Vauhti kuitenkin tippui ja painelin muutamia kilometrejä jo alun tavoitevauhtia eli 5min/km. En ollut vauhdista huolissaan, vaan lähinnä olotilan heikkenemisestä sillä päässä hieman huippasi. 50km täyttyi kelloni mukaan ajassa 4:04, joka oli myöskin oma ennätykseni viime syksyn Wihasta, jossa juoksin 50km 4:05h maltillisella juoksulla.

51-62,4

Sitten tuli kisan hitain tunti. Tarkoituksella otin useampia pysähdyksiä ja join enemmän urheilujuomaa ja colaa. Nappasin myös energiageelejä tässä välissä kolmisen kappaletta sekä söin kisahuollosta oikeastaan mitä vain mutta pieniä annoksia. Muutama sipsi ja rusina jne. Ideana oli että tämän toiseksi viimeisen tunnin kohentelen olotilaa ja viimeisellä tunnilla vedän väkisin kaikki peliin. Vauhdit pidin maltillisina vaikka olotila alkoi parantumaan huomattavasti kun oli matkaa taittunut noin 55km. Tältä tunnilta sain ilmeisesti vain vajaan 11 kilometriä kasaan.

62,4-72,8

Olotila alkoi olla jo tässä vaiheessa ihan ok. Ainoa ongelma oli että vasemman jalan takareisi tuntui kireältä. Olin kuitenkin päättänyt, että jos revähtää niin sitten revähtää, joten ajattelin että nyt tykitän. Lopun hieman yli kymmenen kilometriä meni lopulta alle 45minuuttiin ja kun loppulaukaus kajahti niin haukoin henkeä. Olin tyytyväinen loppukiriin!

Loppu

Sitten saunaan ja hetkeksi kannustamaan huikeita juoksijoita, jotka sinnikkäästi jatkoivat vielä pitkää urakkaa. Kotimatkalle suuntasin ja pääsin lopulta kello 02:00 nukkumaan kotiin. Kuuden tunnin juoksu ja perään kuuden tunnin ajo alkoi tuntumaan jo varsinaiselta ”duathlon”-suoritukselta. Kroppa ei ollut vielä palautunut ja näin liskoista unia sekä hikoilin paljon. Vielä su-ma välinen yö meni hikoillessa ja liskodiskossa. Tänään maanantaina on alkanut tuntumaan jo palautuneelta ja huomenna suuntaan lenkkipoluille. Kisan aikana laihduin 2,5kg, jotka on nyt saatava takaisin äkkiä ja olenkin nyt syönyt niin roskaruokaa (soijatortilloja, ranskalaisia) kuin määrällisestikin normaalia enemmän. Nestettähän tuo pari kiloa tosin varmaankin oli.

Kisassa meni alas ainakin:

  • 5energiageeliä.
  • 3-4suolatablettia
  • vettä
  • colaa, jaffaa, urheilujuomaa noin 5-6 mukia.
  • sipsiä, rusinaa, appelsiinia(oli muuten hyvää), kourallinen
  • nuuskaa 4kpl:tta. Kyllä, tiedän, voisi tämän paheen lopettaa. Muttei juoksun aikana.

Kiitos kaikille, mukavaa oli! Huikeita ihmisiä olette! Jatketaan matkaa!

Tärkein treeni tapahtuu treenikenttien ulkopuolella

Päivä päivältä menneen puolen vuoden jakso alkaa paremmin hahmottumaan. Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi että kehitys mahdollistuu ja maksimoidaan treenikenttien ulkopuolella. Kehitys syntyy oikeista valinnoista ja teoista arjessa. Viimeisen puolen vuoden olen elänyt tarkoin sävelin.

Täytin tammikuun alussa 30-vuotta. Olin sitä ennen pelaillut jalkapalloa ja harrastanut viimeiset vuodet juoksua. Vaikka nuoruusvuosina pelasin ahkerastikin palloa ja parhaimmillaan harjoittelin 9-10 kertaa viikossa kun aamuharjoitukset laskee mukaan, niin missään vaiheessa en kyennyt maximoimaan kehitystä. Pyrin treenaamaan kovaa, mutta en tehnyt oikeita valintoja, jotka olisivat mahdollistaneet laadukkaamman harjoittelun.

Tie kehityksen maksimointiin:

Ylin taso:

Palautuminen. Palautuminen on olennaisin osa kehittymisen maksimoinnissa. Se että palautuu nopeasti, mahdollistaa sen että kykenee harjoittelemaan enemmän ja laadukkaasti. Parhaimmillaan oikeilla valinnoilla palautumista voi edistää niin että olet seuraavana aamuna tai jo samana iltana täysin tai ainakin 90%:sti palautunut raskaan treenin tai kisan jäljiltä. Oma palautumiseni on kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana ennennäkemättömästi. Palaudun lähtökohtaisesti pitkistä lenkeistä, omista ennätysjuoksuista ja mäkitreeneistä yhden yön aikana, niin että seuraavana aamuna en koe enää juurikaan minkäänlaisia epämukavia tuntemuksia kropassa. Aiemmin näin ei ole ollut. Jalkapallovuosina en koskaan ollut palautunut täysin raskaista treenikuormista. Treenasin aina palautumattomana. Palautumattomana treenaaminen johtaa useasti loukkaantumisiin. Se myös johtaa siihen, että harjoittelusta ei saa kaikkea irti. Se johtaa myös siihen, että harjoittelussa esimerkiksi määrällisesti raja tulee nopeammin vastaan.

Alimmat tasot, jotka johtavat ylimpään tasoon ja mahdollistavat sen:

  1. Uni. Yksi tärkeimmistä asioista palautumisen kannalta. Kunnon säännölliset yöunet mahdollistavat palautumisen nopeutumisen. 9-11 tunnin yöunet toimivat itselleni. Joka päivä. *****
  2.  Ravinto. Ehkä suurin läpikäymäni muutos, joka on johtanut nopeaan palautumiseen. Korkeahiilihydraattinen (70-80% kaikesta ravinnosta) ja säännöllinen ravinnonsaanti tarkoista säännöllisistä ateriamuodostelmista. Lihan poistaminen ruokavaliosta. Turhien sokerien välttäminen. Päivittäin ateriani koostuvat: Weetabix ja riisimurot, puuro ja mustikat, pasta/riisi ja erilaiset soijatuotteet, leipä. Herkutteluun soijavanukkaat ja harvemmin lakua ja suklaata. Lihattomuudella uskon olevan merkittäviä vaikutuksia palautumiseen. *****
  3. Nesteytys. Vettä heti aamusta 3-4dl. Vettä koko päivän ajan säännöllisesti. Alkoholin jättäminen pois. Olen kerran sortunut puolen vuoden aikana. *****
  4. Aamutoimet. Ensimmäinen kosketuspinta ruokaan korkeintaan aamulenkin yhteydessä rusinoiden muodossa jos pitkä lenkki kyseessä. Muuten ensimmäisen kerran vatsaan täytettä lenkin (jos todella aikainen lenkki) tai klo 11.59 jälkeen. Puoleenpäivään mennessä kehosta on poistuneet ja haihtuneet edellisen päivän jätteet. *****
  5. Foam roll. Silloin tällöin rullailu toimii. Tämä on kuitenkin pieni osa palautumisen edistämistä. ***
  6. Harjoittelun jälkeinen ”hiilihydraattitankkaus”. Harjoituksen jälkeen energiageeli (Clifbar-geeli) tai jos päivä on edennyt jo puoleenpäivään niin ruoka. ****
  7. Säännölliset harjoitusajat. Kroppa toimii kuin kello. Kun totutat kropan harjoittelemaan tiettyinä kellonaikoina niin kroppa tottuu siihen. Itse harjoittelen yleensä aina heti kun herään. ****

Mitä olen saavuttanut kuuden kuukauden jakson aikana. En sinänsä mitään. Olotila on päivittäin tasaisen virkeä. En juurikaan koe väsymystä tai minkäänlaisia virkeys- tai väsymyspiikkejä. Olen laihtunut melkoisesti. Painoni tippui heti muutamassa kuukaudessa nykyiseen painooni ja olen painoindeksiltäni nykyään 19,5. Tuloksellisesti olen viimeisen kuukauden aikana käynyt heittämässä kympin ennätyksen ja puolikkaan maratonin ennätyksen. Kympin ennätyksen tein puolimaratonin ennätykseni yhteydessä. Kympin ennätys on parantunut viime syksystä yli 3minuuttia. Puolimaraton ennätykseni on parantunut muutaman vuoden takaisesta noin 7,5minuuttia, ja uskon että kehitys on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana. Harjoittelumäärissä olen nostanut kilometrimääriäni viime vuodesta noin 100%. Viime vuonna en kyennyt harjoittelemaan loukkaantumatta puolta siitä mitä nyt kykenen harjoittelemaan. Tunremus on sellainen että kykenisin harjoittelemaan vielä enemmän, mutta en uskalla riskeerata.

VK16 – 2017 heinäkuu fully booked

Keskellä viikkoa suuntasin kolmeksi päiväksi korkean paikan leirille Eerikkilään, joka tosiasiallisesti oli juniorijoukkueen Sami Hyypiä Akatemiaa varten tehty reissu. Joukkueella oli testejä, pelejä ja valmentajilla tietenkin valmennuskoulutuksia ja palautekeskusteluja sekä videopalavereja siitä miten kehitystä on tapahtunut tai missä mättää. Aamusta iltaan siis kaikenlaista mielenkiintoista ja juoksuun käytettävä aika oli suunniteltava tarkkaan. Sain kuin saikin lopulta viikosta ihan mukiin menevät määrät ja harjoitteet.

Eerikkilän ruoat ovat tunnetut siitä, että ne saavat vatsan sekaisin. Sen pääsin toteamaan keskiviikon iltalenkilläni jonka oli tarkoitus suunnata lähikylään Tammelaan ja takaisin. Kovasti painoi vattassa jo alusta saakka ja pahaa oloa iski, eikä mäkinen reittikään helpottanut asiaa. Vitosen jälkeen olikin hypättävä luonnon helmaan slaavikyykkyyn.  Eerikkilän luonnolle propsit siitä, että kuusipuita ja männyn neulasia riitti. Sain kuin saikin juostua vielä vitosen päälle vielä kutosen, mutta Tammelaan kylään saakka en päässyt. Seuraavana päivänä jätin Eerikkilän leivät syömättä ja keskityin tuttuun ja turvalliseen riisiin ja salaattipöydän antimiin.

Vuodeksi 2017 löytyi tapahtuma johon laitoin ilmoittautumisen. Tuo tapahtuma tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen ja varmasti ikimuistoinen, mikäli lopulta starttipaikalle saakka pääsen. Haasteita nimittäin tulee olemaan. Lopullinen ilmoittautumisen varmistus tulisi tehdä loppuvuodesta. Kyseessä on Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettävä Suomen halkijuoksu – Nuorgamista Helsinkiin. Juoksu tulee olemaan etappijuoksu jossa koko heinäkuu juostaan. Päiväannoksena keskimäärin maraton-50km. Matkaa kertyisi 30.päivässä noin 1400km. Haasteena tulee lähinnä olemaan, että en tiedä missä olen vuonna 2017 heinäkuussa, mitä silloin teen. Futiksessa yleensä heinäkuussa pallo pyörii nurtsilla. Suurin haaste kuitenkin tulee olemaan huoltopuolessa, sillä 30. päivän tapahtumaan ei varmasti helpolla löydy mukaan hullua joka haluaisi kesälomansa kuluttaa ajamalla autolla Nuorgamista Helsinkiin 30.päivässä. Jos huoltajaa ei löydy, niin osallistujilla on mahdollisuus hankkia ns. ”huoltopaketti”; joka kuitenkin kustantaa melko kuohkeat 2 500 – 3 000euroa. Täytyy laittaa kolikoita säästöön. Tämä olisi upea tapahtuma osallistua ja jälleen yksi polku olisi kuljettu ja seuraava polku avautuisi.

Menneellä viikolla ultrajuoksun nouseva tähti Nivalasta noteerasi toissa viikolla kympin ennätykseni blogissaan! Olin yllättynyt ja otettu! Ensinnäkin siitä, että joku lukee näitä horinoitani ja siitä että joku noteeraa minut oikeiden juoksijoiden joukossa. Teksti ja muutenkin mainio blogi löytyy: http://nivala66.blogspot.fi/2016/04/fanina-lajissa.html

VK 16 / 113,9km / +1365m / 10:03h

Ma – aamulla 10,1km kevyttä, 0:56h

Ti – aamulla 21km tv, 1:50h

illalla 5,1km kevyttä 0:29h

Ke – aamulla Esportin matolla pitkästä aikaa, 13,1km. 1:10h. Keskivaiheilla 2x2km/500m vauhdilla 4:30-4:05 ja 1km vauhdilla 3:45-3:25.

illalla 10,35km Eerikkilässä, 0:56h. Paskat pusikkoon.

To – Ei vaan ehtinyt.

Pe – Illalla ehdin vasta juoksemaan. 12km, 0:59h. Keskivaiheilla 3km kiihtyvää 4:30-3:55-vauhteja.

La – Aamusta 27,2km mäkisessä maastossa, 450m nousua. 2:25h

Su – Illasta 15km, 1:18h. Kävin Malminkartanon mäellä pitkästä aikaa.

— —

Vuosi 2016 tähän  mennessä:

Juoksua: 1689km

Ajallisesti: 161:49h.

Nousumetrejä: 11 923m

VK14

Hieman erilailla rytmitetty juoksuviikko. Normaalisti pidän maanantain vapaana ja juoksen pitkikset viikonloppuisin. Tällä kertaa tein pitkän lenkin tiistaina ja huilailin viikon aikana yhteensä kolmena päivänä. Lauantaina huilasin pakon edestä, sillä tuolloin oli jalkapallotreeniä ja ottelureissu Tampereelle, jolta pääsin lopulta kotiin iltamyöhäsellä. Kahtena päivänä tuli hölkättyä kahteen otteeseen, joista aina toinen lenkki vei kauppaan ja takaisin. Neljästä hölkkäpäivästä mukavasti kuitenkin määrää sillä pääsin yli 110km:n viikkoon. Vauhdit ovat olleet pelottavan kovia nyt ulkonajuostessa.

Uudet Hoka One One Clifton 2:set lähtivät tilaukseen suoraan Hokalta. 139euroa postituskuluineen. XXL-sportista näyttää jälleen myös kenkiä löytyvän, mutta kuohkeaan 159euron hintaan ja värinä vain musta. Itse pidän punaisesta ja tilasinkin jälleen punaiset 🙂

VK14 / 111,1km / +1259m / 9:45h

Ma – Lepo

Ti – aamu 50,2km, 4:24h. Juoksentelin Oittaalta Luukkiin ja takaisin. Mukava uusi reitti.

illalla 1,3km. Hölkkäilin huoltoasemalle hakemaan Colaa.

Ke – vapaa

To – Aamu 15,1km, 1:18h. Kehä III:sta pitkin.

Ilta 6,22km hölkkä kauppaan, 0:32h

Pe – iltahölkkä 10,8km, 0:57h

La – Vapaa

Su – aamu 7km kauppaan ja takaisin

Iltapäivä 20,5km Nuuksiossa teitä pitkin, 1:45h.

 

Vuosi 2016

Juostu: 1512km

Nousumetrejä +9709m.

Kulutettu aika: 146:13h

 

VK12

Viikko 12 meni Esportin matolla ja ulkona juosten. Asfaltilla juokseminen vaatii vielä hieman totuttelua ja jätinkin pitkän lenkin pois. Satku oli tarkoitus rikkoa tällä viikolla ja sen lopulta rikoinkin. Muutamana päivänä tuli tehtyä kaksi juoksua.

VK12 / 103km / +1060m / 9:30h 

Ma – Lepo

Ti – Aamu 11,3km, 1:02h.

Ilta 5km ulkona hölkkä, 28min.

Ke – Aamu 18,1km, 1:35h. Bodomjärvi kiertäen.

To – Aamu 10km Esportin matolla 55min.

Ilta 1,2km yo-yo-testissä kirittämässä pelaajaa.

Pe10,6km iltalenkki 1h.

La – klo 15.00 10,3km Tapiolaan.

Klo 19.00 10,3km Tapiolasta kotiin.

Su – Myöhäisillasta 26km ulkolenkki 2:25h.

 

Vuosi 2016

1297km/ +7502m / 127:20h.

VK7 – Viimeisiä viedään

Menneellä viikolla oli paluu sorvin ääreen sairasteluiden jäljiltä. Maanantaina olin vielä köhäinen ja limainen, mutta päätin lähteä kokeilemaan hölkkää sillä ajatuksella, että saisin itseni kunnolla kipeäksi tai limat lähtisi pois. Onneksi jälkimmäinen toteutui aika pian ja keskiviikkona juoksu kulkikin jo erinomaisesti.

Kusti toi alkuviikosta Stutisheel Lebedevin Eat To Run. Holistic nutrition for the ultra-marathon runner – kirjasen. Kirja oli oikeastaan lehtiö, sillä sivuja oli vaivaiset 50. Stutisheel on ensimmäinen venäläisjuoksija, joka on juossut tuon saman 5000km juoksun, jossa suomalainen Pekka Aalto oli tänä vuonna ylivoimainen. Stutisheel on useammankin kerran, Pekka Aallon tapaan, läpäissyt matkan. Kirja antoi uskoa itselle! Stutisheel kertoi kirjassa, että tekee ennen klo 12.00 olevat juoksut ns. tyhjään vatsaan. Syynä oli, että keho puhdistuu aamupäivisin kaikesta roskasta, jota suuhun olemme panneet aikaisempana päivänä. Itse olen myös juossut kaikki aamupäivän lenkit ns. edellisen illan tankkauksessa ja aamulla napostelen korkeintaan pari rusinaa. Tämän lisäksi Stutisheel on ollut jo usean vuosikymmenen vegetaristi ja väittää myös useamman 5000km juoksijan olevan. Pekka Aallon haastattelusta kävi myös ilmi, että Pekkakaan ei lihaa mätöstele. Näitä miehiä ja heidän valintoja tarkastellessa tuntuu siltä, että olen oikealla polulla. Ionisoitua vettä Stutisheel hehkutti myös kirjassa (taisi olla piilomarkkinointia) ja hieman alkoi kyseinen supervesi himottamaan testattavaksi. Valitettavasti pitäisi hankkia parin tonnin vehje, jolla saisi kyseistä vettä tehtyä.

Menneellä viikolla vähensin määrää ja nostin vauhteja. Tiistaina ja keskiviikkona menin ehkä osittain jopa liian kovalla vauhdilla.

VK7 / 91,5km / +550m / 8:30h

Ma – Ensimmäinen kokeilulenkki sairastelujen jälkeen. 7km Esportin matolla tasavauhtisena ja kevyellä vauhdilla.

Ti – 14,1km Esportin matolla. Alkuun 20min kevyttä vauhtia 5:55min/km, jonka jälkeen pitkiä osuuksia kiihtyvänä aina 3:45min/km-vauhtiin.

Ke – 20,2km Esportin matolla. Alku 30min 5:50min/km-vauhtia. Sen jälkeen 15min välein vauhtia nostellen, niin että viimeinen 15min meni 4:00-3:30min/km-vauhtia.

To – Lepopäivä.

Pe – 12,5km Esportin matolla kiihtyvänä. 5:50-4.30min/km.

La – 23,5km Esportin radalla tasavauhtinen. 2:10min kesto.

Su – 14km Esportin radalla tasavauhtinen superkevyt juoksu Ollin kanssa. Kilometrivauhdit 6:15-6:30min/km.

Endurance 24h kisaan on nyt tasan viisi kokonaista päivää. Seuraavat viisi päivää meneekin kumisessa suojapuvussa, että ei tule enää uudelleen kipeäksi. Heh. Ensi viikolla juoksen ehkä yhden 45min lenkin ja muuten jokainen hölkkä onkin alle 30minuutin, lukuunottamatta lauantaina alkavaa hölkkää..