Takaisin tällä planeetalla – Reissustoori Moganista ja muuta pöhinää

Muutaman kuukauden vaivat alkaa olla selätetty. Tai no vielä on ajoittain tuntemuksia, mutta juoksua eivät haittaa. Edelleen käyn fysioterapeutilla ihmettelemässä jalkoja kertaalleen kuukaudessa sekä päivittäin 2-4x teen nilkan kuntoutusliikkeitä. Ei sitä koskaan tiedä, koska nilkka lyö itsensä taas lukkoon. Viimeiset viisi viikkoa olen siis kyennyt juoksemaan ja olenkin tuona aikana lähinnä nautiskellut kevytvauhtisista lenkeistä ja jättänyt tehot matalaksi. Määrät ovat myös pysyneet maltillisina. Viimeiseltä neljältä viikolta viikkokeskiarvo on 107km ja 9h56min juoksua per viikko. Helmikuussa sain kasaan noin 410 juoksukilometriä. Nyt on sitten palattu takaisin ja kunnon nousun on jo huomannut. Hieman oli ehtinyt tatsi lähteä pitkän tauoan aikana.

14.2-22.2 vietin viikon verran Moganissa Gran Canarialla, josta myös suonissani virtaava veri myös puoliksi kumpuaa. Majoittauduin Los Navarros nimiseen kylään tai jos sitä edes kyläksi voi sanoa. Muutama talo tien varressa, joka johti Moganiin ja Puerto Moganiin. Majoituspaikkana toimi Friends Hostel, joka varmasti oli yksi saaren oudoimmassa paikassa sijaitseva hostelli. En kuitenkaan ollut hostellin ainut asukas, vaan perille päästyäni huomasinkin onnekseni myös toisen hölkkäilijäkanssatoverin, joka sattumoisin seuraavalla viikolla voitti(!) Transgrancanaria 360 kisan, jossa kierretään siis koko saari ympäri ja matkaa taittuu noin 250km.

Luca oli saapunut hostelliin muutamaksi päiväksi vaimonsa kanssa joka oli häntä kisassa huoltamassa. Tarkoitus oli Lucalla piipahtaa tarkastamassa lähialueen reitti, josta tuleva kisa kiertäisi. En valitettavasti ehtinyt Lucan kanssa hölkälle, sillä omat lenkkini painottuivat aamuihin, kun italialainen taas starttasi koneensa iltamyöhäsellä. Hän oli arvioinut että juoksee tuon kohdan reitistä kisassa pimeässä, joten halusi siten harjoitella myös osuuden pimeydessä.

IMG_2370[1].JPG

Kuva hostellin partsilta, jonka taustalla näkyy reissun hölkkäkohteita jonne polut johtivat. Aluksi täytyi hölkätä kylläkin kilsan tai kaksi maantietä pitkin. Hostellin asiakkaat olivat ympäri eurooppaa. Löytyi muutama pyöräilijä, mutta myös muutama hippie, jotka nautiskelivat rauhallisesta oleskelusta keskellä ei mitään. Omistaja oli saksalainen, jolla oli englannin taidot hyvin hallussa. Yö kustansi kympin luokkaa ja hostellin vapaaehtoistyöntekijä, hippiepoika, oli kohtelias ja nouti pientä korvausta vastaan lentokentältä vanhalla kaarallaan.

Hostellin vieressä oli mukavasti noin tonnin kukkula, jota pääsi kipuamaan aina lenkille lähtiessä. Moganin reissu olikin reisille kova setti, mutta reissun paras anti oli se että tällä viikolla olen nyt huomannut että tuon viikon aikana kerätyt 100km ja 4300m+ ovat palauttaneet hieman ruosteessa olleen terän takaisin. Moganissa pääpainona olivat ns. ajallisesti pitkät juoksut. Juoksin seitsemän päivän aikana yhteensä viisi lenkkiä joista pari lenkkiä osuivat pituudeltaan 3-4tunnin kestoiseksi, kaksi lenkkiä 2-3tunnin ja yksi lenkki alle 2tunnin kestoiseksi. Muuten sitten vietin päivät makoillen sängyllä, kävellen Moganin kylään syömään ja ruokaa hakemaan (per suunta n. 3km) ja välillä otin bussin Puerto de Moganiin, jossa kävin kävelyillä ja istuskelemassa rantakuppiloissa.

Moganin kylässä varsinkin safkat rafloissa, niissä muutamassa, olivat ihan kelvolliset. Kahdeksalla eurolla sai jo ihan hyvät mätöt. Yhtenä päivänä innostuin Puerto Ricoon iltaa viettämään, mutta puhti oli pois ja tanssilattia jäi tällä kertaa testaamatta. Puerto Ricosta taksi Los Navarroon maksoi 20e. Puerto Moganiin oli noin 17euroa ja Moganiin olisi ollut varmaankin noin 22euron luokkaa.

img_24112

Yllä oleva kuva lenkiltä Mogan- Montana Tauro-Puerto Rico. 25km, 1000m+ ja aikaa meni 2:35h. Pysähdyksineen 2:50h. Tämä reitti oli upea. Ensin 800m nousu ensimmäiseen kuuteen kilometriin, jonka jälkeen loiva alamäki Puerto Ricoon polkuja pitkin ja lopulta kapeaa hiekkatietä pitkin jossa ei juuri ketään kulkenut. Varsinkin ensimmäiset noin 15km huikeaa maisemaa, jossa ei edes patikoijia näkynyt. Sen verran syrjässä on Tauron lähiseutu. Määränpäästä Puerto Ricosta bussi Moganiin maksoi muistaakseni 1,4euroa. Puerto de Moganista Los Navarrosiin saman verran. Matka kestää bussilla noin 15-20minuuttia.

img_23471

Maisemat ja mies Tauro ”vuoren” lähettyvillä. Tästä oli vielä noin 200m nousu Taurolle. Molino del Viento nimisestä kylästä, joka oli kilometrin päässä Moganin kylästä, lähti polku suoraan Taurolle josta sitten poukkoili useita erilaisia polkureittejä aina Puerto Ricoon tai esimerkiksi Roque Nublolle saakka. Valitettavasti Nublon reissu tuli jätettyä väliin sillä viimeisinä päivinä vuorilla oli myrkysää ja alkoi mieskin olla jo aika hapoilla. Melko lähellä olisi ollut myös Soria niminen paikka, joka olisi ollut näkemisen arvoinen mesta.

IMG_2408[1].JPG

Mogan – Veneguera – Tasarte – takaisin Moganiin hölkältä, n. 20km ja 820m+. Tällä reitillä kaksi mukavaa noin 400m nousunyppylää polkua pitkin. Venegueran kylä todella hieno maalaiskylä ja maisemat matkan varrella mahtavat. Kuvassa Moganin kylä paluulta. Kylän takana Taurolle johtavaa mäkeä. Polku Tasarteen sen sijaan olisi johtanut aina La Aldeaan ja lähialueella olevaan noin 1100-1400m korkeudella olevaan rauhoitettuun alueeseen nimeltä Inagua. Kuvassa olevan Moganin parhaat ruokapaikat sijaitsevat melkolailla keskelle katsoessa hieman vasemmalla. Ylhäällä kylää löytyy Spar-ruokakauppa.

Alla pari videota:

Hölkkää kukkulan harjanteella – shokkiwau

Hölkän kiipeilyosuus

Paluu kanarialle tulevana helmikuussa, jolloin Transgrancanaria kisaan osallistuminen! Kisamatka vielä harkinnassa.

Jatko

Jos en väärin laskenut niin Karhunkierroksen 160k:lle on noin 11viikkoa aikaa.

Harjoitusohjelmassa edetään jalat edellä, mutta tarkoitus on tehdä kolme kovaa viikkoa ja yksi palauttava viikko per kuukausi. Kovilla viikoilla määrät päälle 140kilometrin ja pari reipasta lenkkiä. Lähempänä lisätään nousumetrejä (heti kun ulos päästään) sen verran että viikossa kerätään saman verran kuin Karhunkierroksen 160km:lla tulee yhteensä nousua.

Tämän vuoden kisat aikalailla jokseenkin selvät, eli eivät ollenkaan selvät kuin kahden kisan osin.:

Karhunkierros 160km

Pallas 130km

Spartathlon (jos mukaan pääsen)

Masokistin Unelma 100km (ehkä)

Helsinki Ultra Run 6/12h (ehkä)

Vaarojen Maraton (ehkä)

Joensuu Nigh Run 12h (ehkä)

Tärkein treeni tapahtuu treenikenttien ulkopuolella

Päivä päivältä menneen puolen vuoden jakso alkaa paremmin hahmottumaan. Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi että kehitys mahdollistuu ja maksimoidaan treenikenttien ulkopuolella. Kehitys syntyy oikeista valinnoista ja teoista arjessa. Viimeisen puolen vuoden olen elänyt tarkoin sävelin.

Täytin tammikuun alussa 30-vuotta. Olin sitä ennen pelaillut jalkapalloa ja harrastanut viimeiset vuodet juoksua. Vaikka nuoruusvuosina pelasin ahkerastikin palloa ja parhaimmillaan harjoittelin 9-10 kertaa viikossa kun aamuharjoitukset laskee mukaan, niin missään vaiheessa en kyennyt maximoimaan kehitystä. Pyrin treenaamaan kovaa, mutta en tehnyt oikeita valintoja, jotka olisivat mahdollistaneet laadukkaamman harjoittelun.

Tie kehityksen maksimointiin:

Ylin taso:

Palautuminen. Palautuminen on olennaisin osa kehittymisen maksimoinnissa. Se että palautuu nopeasti, mahdollistaa sen että kykenee harjoittelemaan enemmän ja laadukkaasti. Parhaimmillaan oikeilla valinnoilla palautumista voi edistää niin että olet seuraavana aamuna tai jo samana iltana täysin tai ainakin 90%:sti palautunut raskaan treenin tai kisan jäljiltä. Oma palautumiseni on kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana ennennäkemättömästi. Palaudun lähtökohtaisesti pitkistä lenkeistä, omista ennätysjuoksuista ja mäkitreeneistä yhden yön aikana, niin että seuraavana aamuna en koe enää juurikaan minkäänlaisia epämukavia tuntemuksia kropassa. Aiemmin näin ei ole ollut. Jalkapallovuosina en koskaan ollut palautunut täysin raskaista treenikuormista. Treenasin aina palautumattomana. Palautumattomana treenaaminen johtaa useasti loukkaantumisiin. Se myös johtaa siihen, että harjoittelusta ei saa kaikkea irti. Se johtaa myös siihen, että harjoittelussa esimerkiksi määrällisesti raja tulee nopeammin vastaan.

Alimmat tasot, jotka johtavat ylimpään tasoon ja mahdollistavat sen:

  1. Uni. Yksi tärkeimmistä asioista palautumisen kannalta. Kunnon säännölliset yöunet mahdollistavat palautumisen nopeutumisen. 9-11 tunnin yöunet toimivat itselleni. Joka päivä. *****
  2.  Ravinto. Ehkä suurin läpikäymäni muutos, joka on johtanut nopeaan palautumiseen. Korkeahiilihydraattinen (70-80% kaikesta ravinnosta) ja säännöllinen ravinnonsaanti tarkoista säännöllisistä ateriamuodostelmista. Lihan poistaminen ruokavaliosta. Turhien sokerien välttäminen. Päivittäin ateriani koostuvat: Weetabix ja riisimurot, puuro ja mustikat, pasta/riisi ja erilaiset soijatuotteet, leipä. Herkutteluun soijavanukkaat ja harvemmin lakua ja suklaata. Lihattomuudella uskon olevan merkittäviä vaikutuksia palautumiseen. *****
  3. Nesteytys. Vettä heti aamusta 3-4dl. Vettä koko päivän ajan säännöllisesti. Alkoholin jättäminen pois. Olen kerran sortunut puolen vuoden aikana. *****
  4. Aamutoimet. Ensimmäinen kosketuspinta ruokaan korkeintaan aamulenkin yhteydessä rusinoiden muodossa jos pitkä lenkki kyseessä. Muuten ensimmäisen kerran vatsaan täytettä lenkin (jos todella aikainen lenkki) tai klo 11.59 jälkeen. Puoleenpäivään mennessä kehosta on poistuneet ja haihtuneet edellisen päivän jätteet. *****
  5. Foam roll. Silloin tällöin rullailu toimii. Tämä on kuitenkin pieni osa palautumisen edistämistä. ***
  6. Harjoittelun jälkeinen ”hiilihydraattitankkaus”. Harjoituksen jälkeen energiageeli (Clifbar-geeli) tai jos päivä on edennyt jo puoleenpäivään niin ruoka. ****
  7. Säännölliset harjoitusajat. Kroppa toimii kuin kello. Kun totutat kropan harjoittelemaan tiettyinä kellonaikoina niin kroppa tottuu siihen. Itse harjoittelen yleensä aina heti kun herään. ****

Mitä olen saavuttanut kuuden kuukauden jakson aikana. En sinänsä mitään. Olotila on päivittäin tasaisen virkeä. En juurikaan koe väsymystä tai minkäänlaisia virkeys- tai väsymyspiikkejä. Olen laihtunut melkoisesti. Painoni tippui heti muutamassa kuukaudessa nykyiseen painooni ja olen painoindeksiltäni nykyään 19,5. Tuloksellisesti olen viimeisen kuukauden aikana käynyt heittämässä kympin ennätyksen ja puolikkaan maratonin ennätyksen. Kympin ennätyksen tein puolimaratonin ennätykseni yhteydessä. Kympin ennätys on parantunut viime syksystä yli 3minuuttia. Puolimaraton ennätykseni on parantunut muutaman vuoden takaisesta noin 7,5minuuttia, ja uskon että kehitys on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana. Harjoittelumäärissä olen nostanut kilometrimääriäni viime vuodesta noin 100%. Viime vuonna en kyennyt harjoittelemaan loukkaantumatta puolta siitä mitä nyt kykenen harjoittelemaan. Tunremus on sellainen että kykenisin harjoittelemaan vielä enemmän, mutta en uskalla riskeerata.

VK14

Hieman erilailla rytmitetty juoksuviikko. Normaalisti pidän maanantain vapaana ja juoksen pitkikset viikonloppuisin. Tällä kertaa tein pitkän lenkin tiistaina ja huilailin viikon aikana yhteensä kolmena päivänä. Lauantaina huilasin pakon edestä, sillä tuolloin oli jalkapallotreeniä ja ottelureissu Tampereelle, jolta pääsin lopulta kotiin iltamyöhäsellä. Kahtena päivänä tuli hölkättyä kahteen otteeseen, joista aina toinen lenkki vei kauppaan ja takaisin. Neljästä hölkkäpäivästä mukavasti kuitenkin määrää sillä pääsin yli 110km:n viikkoon. Vauhdit ovat olleet pelottavan kovia nyt ulkonajuostessa.

Uudet Hoka One One Clifton 2:set lähtivät tilaukseen suoraan Hokalta. 139euroa postituskuluineen. XXL-sportista näyttää jälleen myös kenkiä löytyvän, mutta kuohkeaan 159euron hintaan ja värinä vain musta. Itse pidän punaisesta ja tilasinkin jälleen punaiset 🙂

VK14 / 111,1km / +1259m / 9:45h

Ma – Lepo

Ti – aamu 50,2km, 4:24h. Juoksentelin Oittaalta Luukkiin ja takaisin. Mukava uusi reitti.

illalla 1,3km. Hölkkäilin huoltoasemalle hakemaan Colaa.

Ke – vapaa

To – Aamu 15,1km, 1:18h. Kehä III:sta pitkin.

Ilta 6,22km hölkkä kauppaan, 0:32h

Pe – iltahölkkä 10,8km, 0:57h

La – Vapaa

Su – aamu 7km kauppaan ja takaisin

Iltapäivä 20,5km Nuuksiossa teitä pitkin, 1:45h.

 

Vuosi 2016

Juostu: 1512km

Nousumetrejä +9709m.

Kulutettu aika: 146:13h

 

VK1 – Onnistunut treeniviikko

Viikolla pakkaset kiristyivät ja ulkolenkit jäivät kokonaan pois ohjelmasta. Ohjelmassa oli kuitenkin kuudelle päivälle rutkasti juoksua, joten Esportin juoksumatto ja rata tulivat viikon aikana jälleen hyvin tutuiksi. Viikon aikana myös Hoka One One Clifton 2:set loivat hieman haastetta jalkoihin, sillä vasen kenkä alkoi hangata akillesjänteen kohdilta ja muutama rakko löytyi molemmista jaloista. Rakkoihin en ollut tottunut New Balancen aikoina, joten kyseiset loiset ovatkin tulleet Hokien mukana.

Viikko 1 / 135,7km / +750m

Ma: Lepo.

Ti: Esportin matolla kiihtyvää fartlek-harjoitusta. 4 x (3min 4:45/km, 3min 4:20/km, 3min 4:00/km, 3min hölkkä), 2 x (2min 3:15/km). Harjoitus oli suhteellisen kova paikoille. Yhteensä 20,5km.

Ke aamulla: Esportin radalla 15,5km – palauttavana kevyellä vauhdilla. 5:50/km-vauhtia. Juoksin lenkin niin että vasemmassa jalassa New Balance ja oikeassa jalassa Hoka.

Ke ilta: Esportin matolla 5,5km – edelleen palauttavaa PK1-vauhdilla.

To: Esportin matolla 19,1km melko tasavauhtisena lenkkinä. 5:30/km-vauhtia. Lenkki New balanceilla.

Pe: Pieni mäkitreeni Esportin matolla. 35min 8%:n nousukulmalla ja 5:30-5:55/km-vauhteja vaihdellen. Matkaa 12km yhteensä. Treenin jälkeen vierailin Kallion Vegekaupassa ja poimin mukaan Clifbareja ja riisijuomaa (hyvän makuista ja kivasti hiilaria). Hokat käytössä jälleen.

La: Aamupäivästä Esportin radalla 4:16h pitkis, 48km. 20/1 tahdilla. Olin tehnyt juoma- ja energiatankkaus-suunnitelman paperille ja pyrin noudattamaan sitä juoksussa. Juomana vesi ja Maximin hiilarijauhe yhdistetttynä veteen. Safkapuolella Clifbar, 2x energiageeli, rusinaa. Hoka One One:t käytössä ja eivät enää tuntuneet hankaavan. Lenkin jälkeen löytyi varpaiden päältä muutama rakko. Alkuviikosta olin puhkaissut jo oikean jalan isovarpaan ulkosyrjältä rakon.

Su: Aamusta Esportin radalla 15,1km kevyttä, mutta muutama vauhtileikittely väliin 4:30-4:45 vauhdeilla.

Kuuteen päivään kiitettävät 135km. Sain tehtyä jälleen vähän vauhtitreeniä, kuin myös mäkeä sekä tietysti tärkeimmän eli kunnon pitkiksen. Tammikuussa nyt kymmenessä päivässä juostuja kilometrejä noin 220. Tällä tahdilla olisin tammikuussa yli 600km tahdissa, mutta ensi viikosta tulee kevennetty ja sitten taas painetaan seuraavat kaksi viikkoa määrää. Tarkoituksena olisi saada tammikuulle noin 550km juoksua. Viimeisen 30päivän aikana olen nyt juossut 505km.

Crosstrainer – korvaako juoksuharjoittelun?

Jalkavaivani johtivat siihen että juoksuaskellus oikealla jalalla muuttui käytännössä mahdottomaksi. Nappikauppa ja dropit kävivät liian tutuiksi jo viimeisen kuukauden aikana, joten viikonloppuna aloin perehtymään erilaisiin oheisharjoittelumuotoihin, jotta voisin säästää itseäni sekä jalkaani. Tutkimusten mukaan maksimaalinen hapenottokyky laskee noin 10%:lla muutaman viikon levon aikana, joten oli aika nousta sängyn pohjalta.

Kun pohdin oheisharjoittelumuotoa, niin tärkeitä kriteereitä olivat seuraavat. (Luettuasi huomaat että saavutin kriteerit paremmin kuin odotinkaan):

  1. Mitä enemmän oheisharjoittelu simuloi juoksua, niin sitä parempi.
  2. Sykkeet tulisi voida pystyä pitää kevyen lenkin kaltaisesti heppoisasti 120-130bpm tienoilla.
  3. Sykkeet tulisi pystyä nostaa korkeammalle nopeuttamalla harjoittelun tempoa.
  4. Oikea jalka ei saa tuntua kipeältä harjoitellessa tai tulla kipeämmäksi harjoittelusta

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyinkin Crosstrainerin kimppuun. Hetken testailin laitetta ja lopulta pääsin tekemään laitteella erinomaisen ja hieman erikoisen oheisharjoituksen. Alla kuvailen Crosstrainer-harjoittelutekniikkani ja analysoin sykevyön kautta saatua materiaalia.

Juoksijan Crosstrainer-harjoitustekniikka:

Crosstrainer-harjoittelussa kannattaa kiinnittää kahteen asiaan erityishuomio. Nämä ovat SPM ja laitteella juoksijan tekniikka.

Askellus

Ensinnäkin, normaalisti juoksussa pyrimme ottamaan 170-180 askelta minuutissa (Suositeltu RPM pitkän matkan juoksijalle >85 eli noin 170-180 askelta/min). Vaikka Crosstrainerilla ei pysty tuottamaan aivan täsmällisen samaa juoksun liikerataa, sillä kuitenkin pystyy tuottamaan määrällisesti yhtä monta Crosstrainerin liikeratasuoritusta minuutissa kuin juoksussa (SPM). (Jokaisella juoksijalla on oma juoksutyylinsä ja siten omat liikeratansa juoksussaan, mutta Crosstraineria lähemmin juoksun liikerataa simuloisi lähinnä vesijuoksu ja juoksu itsessään)

Crosstrainerin luo löydettyään on hyvä ensin kiinnittää huomio siihen että löytää oikean ”kierrosvauhdin” eli laitteessa näkyvän SPM-määrän. Kun laite näyttää SPM-arvoksi 160-170, niin tämä tarkoittaa sitä että tuot vasemman ja oikean jalan alas (laitteessa) lähes täsmällisen samalla määrällä kuin juostessasi askeltaisit jalkoja asfalttiin. Kun haluat tehdä intervalliosuuden, niin nopeuta jalkatyötä (SPM 180-200). Samoinhan teet juostessasi. Kun kiristät vauhtia, otat todennäköisesti enemmän askeleita minuutissa. Näin tehdessäsi Crosstrainer laitteella saat sykkeen nousemaan hyvin vastaavalla tavalla kuin juostessasi. Tämä ei koske sprinttereitä, jotka harppovat kymmenen metrin välejä kahdella askeleella 🙂  (Simuloitua mäkitreeniä ja voimapuolta treenatessasi voit sykkeitä nostaa lisäämällä vastuksia, jolloin jokainen askellus on raskaampi)

Tekniikka

Usko pois. Vaikka Crosstrainer-laitteessa on käsiä varten kahvat, niin niissä ei tarviste käsiä pitää. Irroita kädet laitteesta ja ota ne normaalisti mukaan kuin juostessasi. Tämä vaatii ainoastaan tasapainoa, joka hetken harjoittelun jälkeen löytyy ja alkaa luonnistua. Linkissä video kaverista joka askeltaa laitteella kädet selkänsä takana. Selän takana käsiä ei kannata pitää, vaan ota kädet mukaan normaaliin juoksurytmiin. Koska askellatkin samaa vauhtia kuin juostessasi niin kädet tulevat myös luonnollisesti mukana samassa vauhdissa kuin juostessasi.

Crosstrainerilla ”ilman käsiä”

Pyri Crosstrainer-tekniikallasi lähentymään mahdollisimman paljon oikeaa juoksutekniikkaasi. Edellä olevien vinkkien avulla olet päässyt jo huomattavasti lähemmäs kuin vain askeltaessasi kävelyvauhtia kovilla vastuksilla ja kädet laitteesta tukevasti kiinni pitäen.

Sykekäyrä:

Alla sykekäyrä tältä päivältä noin 1,5-tunnin crosstrainer-harjoitussessiosta. Käytin vastuksena (1-20) keskimäärin koko harjoitusajan 4-6:sta. SPM pyrin pitämään koko harjoituksen ajan 165:ssä, paitsi intervalliosuuksissa, joissa nostin SPM:n 180:een ja jopa 200:aan. Yhden intervallin tein siten että nostin vastuksen määrää, mutta pidin askellusmäärän edelleen 160:nen tienoilla. Kuten huomata saattaa niin sykkeiden osalta Crosstrainer-harjoitus simolui hyvin juoksuharjoituksen sykekäyriä. Lihasryhmät jotka rasittuvat Crosstrainerissa ovat lähes samat kuin juoksussa. Näihin lihaksiin muodostuu uusia hiussuonia, joiden avulla veri kuljettaa happea sitä tarvitseviin lihassoluihin. Tämänkin kannalta Crosstrainer-harjoitussessio saattaa olla oiva tapa simuloida juoksuharjoitusta. 1,5 tunnin Crosstrainer-harjoitus tuntuu pohkeissa, takareisissa, etureisissä ja jalkapöydässä.

Sykekäyrät harjoitussessiosta
Sykekäyrät harjoitussessiosta

Vertailussa alla juoksun aikaansaama sykekäyrä pienimuotoisessa intervalliharjoituksessa.

Sykekäyrä juoksusta
Sykekäyrä juoksusta

Crosstrainerharjoittelun heikkous

Koska Crosstrainerissa ei tule kuitenkaan iskua jaloille, niin itselleni tämä harjoitusmuoto ei tällä hetkellä aiheuta kipua. Pidemmän päälle en usko, että pelkällä crosstrainer-harjoittelulla juoksisi marathoneja tai ultria sillä suurin ongelma muodostuu juuri iskutuksen puutteella. Vain juoksussa lihakset, jänteet ja nivelet saavat tarvittavan määrän iskutusta, jotta ne tottuvat määrällisesti pitkiin juoksusuorituksiin. Iskutuksen puuttuessa crosstrainer-harjoittelu ei voi siten korvata juoksuharjoittelua täysin, mutta se voi toimia hetkellisesti esimerkiksi loukkaantuneen juoksijan kunnon ylläpitämiseen ja olemalla mahdollisemman läheisesti liitettävissä juoksuun. 15.11 tarkoituksena on suunnata JNR 12h:lle, joten tuolloin olen satakertaa viisaampi, oliko muutaman viikon crosstrainer-viimeistely hyvä tapa loukkaantuneena valmistautua ultraan.