Joensuu Night Run 12h

Joensuuhun lähdin lauantaina aamupäivällä yhdessä veljeni kanssa autolla. Saavuimme kisakaupunkiin viiden aikaan iltapäivästä. Matkalla pysähdyimme kertaalleen syömään. Itse napostelin kasvispastaa fetajuustolla. Joensuussa oli toisen tankkauksen vuoro ja söin puolikkaan fetapizzan. Feta oli tällä kertaa in.

Joensuu areenan puitteet olivat hienot. Pukuhuoneet ja suihkut löytyivät ja omalle kisahuollolle vapaina olevia pöytiä oli jo radan vieressä odottamassa kisailijoita. Nappasinkin tuttuun tapaan oman huoltopöytäni noin 20metrin päähän kisajärjestäjän huoltopöydästä. Pidän oman kisahuoltoni mahdollisimman lähellä kisajärjestäjän huoltopöytää, sillä kun esimerkiksi tarvitsen suoltablettia niin otan kisajärjestäjän pöydältä vettä mukaan, jonka jälkeen omasta huoltopöydästä suolatabletin. Näin säästyy muutenkin turhilta hölkkä-pysähdys-hölkkä-pysähdys-kuvioilta kun oma pöytä ei ole sadan metrin päässä kisajärjestäjän pöytää. Tämä oli myös ensimmäinen kisani jossa ei olisi ns. omaa huoltajaa mukana joten kaikki syömiset ja juomiset tulisi itse miettiä. Veljeni lähti nukkumaan heti kisan alettua jotta olisi aamulla ajokunnossa.

Ennen kisaa tapasin Tomi Ronkaisen ja kuulostelin miehen tavoitteita. Toivotimme tsemppiä toisillemme. Samoin näin myös Tero Hyppölän vessajonossa ja toivotin miehelle tsemppiä SE:n metsästykseen.

Olin hieman epävarma omasta kisastani sillä muutavat edelliset viikot olivat olleet huonoja. Lähdössä kuitenkin jo huomasin että juoksu tuntui hyvältä ja sykkeet olivat mukavan tasaiset. Startissa vedettiin jokunen kierros niin että Hyppölä veti ja minä ja Ronkainen tultiin peesissä. Parin kierroksen jälkeen päätin ottaa pienen irtioton ja otin kundit kierroksella kiinni ja hyödynsin jälleen peesiapua. Irtioton tein koska tiesin Hyppölän juoksevan ”dieselinä” koko matkan tasaista vauhtia. Näin ei aivan käynyt, sillä Tero otti tällä kertaa viimeisen tunnin aikana loppukirin. Yritin sekoittaa pakkaa kisan alussa. Jossain vaiheessa Hyppölä lähti vessaan ja olin pari rundia johdossa. Noin kolmen tunnin kohdalla Ronkainen aloitti vetonsa ja otti pian minun kierroksen tai kahden johtoaseman kiinni. Tässä vaiheessa jouduin myös itse käymään vessassa ja samalla totesin että Ronkaisen sen hetkiseen vauhtiin ei ollut järkeä vastata.

Ero sitten hiljalleen kasvoi ja kuuden tunnin kohdalla Ronkainen oli karannut muutamalla kilsalla ja Hyppölä tullut tasoihin tai kierroksen edelle. Tuollainen muutama kilsa ei ole kuitenkaan lopulta pitkä matka jos jossain vaiheessa tulee ongelmia. Tyydyin siis painamaan omalla vauhdilla niin ettei ero liiaksi kasva. Tässä vaiheessa ajattelin että Hyppölä tulee tasavauhtisen dieselinsä kanssa viemään kisan ja Tomi voisi hyytyä jossain vaiheessa. Onneksi olin Tomista täysin väärässä.

Ronkaisen Tomi paineli 100km väliajaksi oman satasen ennätyksensä. Tässä vaiheessa olin 22min perässä. Itse jäin 22min omasta satasen enkasta. Vointi oli hyvä mutta tahtia en voisi kiristää.

Noin 10h 15min kun oli menty tajusin että Ronkainen ja Hyppölä vievät kisan. Olin Tomia sen saman noin 20-30min perässä mutta molemmat edellä olevat juoksivat ihan hyvävointisina eivätkä enää kanttaisi. Tässä vaiheessa aloin seuraamaan missä tulee neljäs. Neljäs tuli minua noin 14km perässä joka tarkoitti sitä että kolmossijaan ei enää juoksua tarvitsisi. Laitoin kävelyksi 35min verran ns. kilpailuhenki oli lähtenyt kun edellä olevia ei enää voisi saada kiinni ja toisaalta kukaan ei ohittaisi minua.

Kun 11h oli menty niin olin taivaltanut juosten ja lopulta kävellen jotain 117km-118km. Alkoi herätä ajatus josko ottaisi loppukirin ja keräisi 130km täyteen. Aloitin kirin ja juoksin jokusen kierroksen lähemmäs 4:30min/km(?) vauhtia. Tajusin kuitenkin äkkiä että tuollaista vauhtia en enää tuntia vetele. Vaihdoin tasaiseksi hölkäksi ja fiilistelin kisan loppua ja kärkimiesten taistoa. 130km jäi alle kahdella kilsalla. Jos olisin jättänyt tuon 35min motivaatiokävelyn väliin niin se 130km olisi rikkoutunut ja se jäi nyt kaivamaan. Pää ei kuitenkaan aina toimi kisassa. Tyytyväinen muuten kisaan ja voitto meni oikeaan osoitteeseen!

Kisan vaikeimmat hetket koin noin neljän-viiden tunnin kohdalla. Samassa kohtaa siis kuin Masokistin Unelmassa. Matkaa oli vielä paljon jäljellä ja tuntui tuskastuttavalta. Sanoinkin naisten sarjan voittajalle Heli Lehtiselle kun hän kyseli miten jaksan, että juoksen vielä 30minuuttia ja katson sitten että keskeytänkö. Tunnin ajan oli paska fiilis, kunnes olo koheni ja pääsin jonkinlaiseen flow-fiilikseen. Heikolla hetkellä päätin että juoksen 30min jonka jälkeen katson taas että juoksenko. Kun 30min oli mennyt, niin päätin katsoa seuraavat 30min. En halunnut siis ajatella loppua seitsemää tuntia. Jostain olen lukenut että ihmisen keho alkaa noin viiden tunnin juoksun jälkeen vaihtamaan energiasaantiaan enemmänkin rasvojen suuntaan ja sillä voi olla vaikutusta hetkellisesti olotilaan.

Tällä kertaa varsinaisesti en kokenut muita vaikeita hetkiä kisassa. 12h tullessa täyteen olin ihan hyvävointinen vaikkakin todella väsynyt. Silmät meinasivat mennä kiinni ja uni tulla kun pääsin lämpimään suihkuun. Olinhan toki ollut jo hereillä noin 24h-tuntia.

Kisan ruokailu- ja tankkauspuolta en ollut tällä kertaa suunnitellut mitenkään. Tai suunnittelin vasta juostessa. Join noin 15min välein jonkun desin jotain (fantaa, colaa, myöhemmin matea, vettä) ja pyrin välillä syömään kisajärjestäjän huoltopöydästä jotain. Mukanani olevat geelit myös muistin jossain vaiheessa ja vetelin niitä myös jossain vaiheessa ainakin kerran tunnissa. Lisäksi omasta huoltopöydästä tarttui muutama vihreä kuula, suklaapatukka huiviin. Kaksi suolatablettia otin myös kisan aikana.

Kenkien kanssa kikkailin kolmesti. Aloitin Hoka One One Clifton 3:lla ja juoksin niillä ensimmäiset viisi tuntia. Sen jälkeen vaihdoin Hokan Tracereihin joilla juoksin seuraavat kolme tuntia kunnes vaihdoin takaisin Cliftoneihin pariksi tunniksi ja loppuun vedin taas Tracerit. Cliftoneissa on pohjaa ja vaimennusta paljon, Tracerit ovat taas matalapohjaiset ja vaimennusta ei ole niin paljon. Molemmat kengät ”rasittavat” jalkaa aivan eri tavalla. Kun huomasin että jotkin jalan lihakset alkoivat kipeytymään liiaksi niin vaihdoin kenkää toiseen joka rasittaisi lihaksia eri tavalla. Tämä tuntui toimivan hyvin. Aina kengänvaihdon jälkeen juoksu kulki kuin rasvattu ja kipeytyneet lihakset saivat ”lepoa”.

Kiitokset kisailijoille ja kisajärjestäjille. Hienosti toteutettu kilpailu!

Edit: Täytyy vielä todeta että pitkälle ollaan tultu esim viime helmikuun Endurance 24h:sta jolloin keräsin 19tunnin aikana 140km ja olin aivan klesana. Kroppa alkaa hiljalleen tottua. Tässä kisassa kävin vessassa kolmesti tai neljästi. Kerran paskalla ja pari kertaa pissalla. Vuoden harjoittelu alkaa toimimaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s